Mitään neuleita ei ole esitellä. Yksi huivi odottelee pingoituskeijua. Sen sijaan piti kaivaa ompelukone esille. Mehän emme ompelukoneen kanssa ole mitenkään ystäviä. Emme pääse yhteisymmärrykseen esimerkiksi langan kireydestä. Vaikka heiluttelen säätövipua mihin asentoon, niin koskaan tikki ei ole siistiä. Tänään kuitenkin piti yhteistyötä virittää. Jostain syystä juniorin kaikista hiekkapelihousuita on vasen polvi puhki. Noin vuosi sitten ostin kahdet, ajatellen, että vähäksi aikaa riittäisi. Nyt päätin, että silvon yhdet ja paikkaan muutamat. No se oli liikaa vaadittu, mutta yhdet housut sain paikatuksi. Kyllä siinä on vekki, ei tosin niin paha kuin kuvassa ja kyllä, tikki on mitä sattuu. Mutta eiköhän näillä huomisesta harjoitusmatsista selvitä.
