Jotain valmista jouluksi

Hyvää joulun jälkeistä elämää. Minulta jäivät joululahjat valtaosaltaan kesken tai kokonaan tekemättä. Ainut valmistunut varsinainen lahja olivat lapaset anopilleni. Anoppi ei aiemmin ole tarvinnut mitään käsineitä alle 20 asteen pakkasilla, mutta nyt varhaisessa 87 v. iässä kuulemma erityisesti ranteita palelee rollaattorilla ajellessa. Lapaset ovat kaksinkertaiset, alla on vaaleat Schachenmayr nomotta reumalankaa peukalokiilaisella trad mallilla. Päälilapaset on seiskaveikasta. Kuvio on Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia nro 18. Jalasjärveläiset. Tosin kansanomaiseen tyyliin ei nyt ihan tarkalleen mallin mukaan. Koska ongelmana olivat ranteet, yritin tehdä rannekkeista erityisen pitkät.

Pelso ja Walma?

Rikosseuraamusvirasto esittää Pelson vankilan lakkauttamista. Jos näin käy, kuinka käy Walma-villalangan?

Kuvatonta

Kuvaton viesti, vaikka kuvattavaakin olisi. Olen käynyt ostoksilla.

Olen ollut tuhma. Jossain vaiheessa, kun vaatekaapissani alkoi olla enemmän lankoja kuin vaatteita, päätin, etten osta lankaa ilman suunnitelmaa. Kävin Neuletikissä ostamassa kerän reumalankaa joululahjaa varten ja huomasin, että siellä myydään Regia Silkit loppuun. Muutama kerä hyppäsi mukaan ihan väkisin. Yritin ostaa toisiinsa sopivia värejä. Nyt saa ehdottaa, mitä Regia Silkistä kannattaa tehdä, muuta kuin sukkia. Minusta tuntuu jotenkin tuhlaukselta työntää silkkiä kumisaappaisiin.

Kumisaappaista puheenollen. Ostin sellaisetkin. Citymalliset. Nyt sopii loskakelien tulla. Meinasivat vain jäädä ostamatta, kun ei ollut mukana omia villasukkia. Sovitin ensin vain ohuella sukalla, vähän lonksuivat ja laitoin jalkaani kaupan tarjoamat paksut sukat. Saappaat eivät enää lonksuneet, mutta joku painoi varpaan yläpuolella. Ajattelin jo työntää saappaat takaisin hyllyyn, kunnes tarkastelin sukkia tarkemmin. Mokomissa tehdastekoisissa oli paksu sauma siinä kohtaa missä kavennus alkaa. Se saumahan se painoi jalkaa niin kiusallisesti. Mitä tästä opimme: Aina pitää olla mukana yhdet kunnolliset villasukat.

Mukavaa viikonlopun alkua.

Elonmerkkejä ja nauravia porkkanoita

Onpa kesä ja syksykin vierähtänyt ilman kirjoituksia. Neulonut olen jonkin verran, valmistakin on tullut vähän.

Miehelle olen yrittänyt tehdä villapaitaa. Huonosti on sujunut. Alkuperäinen yritys oli saada viime jouluksi, mutten ehtinyt. Keväällä jäi muiden töiden jalkoihin. Miehellä oli hiljattain syntymäpäivät ja uusi tähtäin oli siihen. Sainkin kappaleet valmiiksi, pingotin ja kasasin. Tulos:mittasuhteet pielessä. Eikun palaset erilleen ja pohdintaa, miten voisi korjata. Menee mietintämyssyyn.

Sen sijaan kummityttöni otti ja valmistui kesällä puutarhatieteiden maisteriksi. Valmistujaislahjaksi tein hänelle huivin.

Kuvan värit ovat ihan pielessä. Huivi on kirkkaan oranssi ja kaikki tietävät minkä väristä nurmikon pitäisi olla. Kuviomalli on Knittyn viimetalvisesta numerosta Laughing Carrots paidasta. Lanka on Vihreästä vyyhdistä ostettua. Vyötteessä luki vain Alpakka. Oli tosi pehmoista ja mukavaa lankaa. Minulle uusi tuttavuus, hain lankaa ihan vain värin perusteella. Toivottavasti myös kestää käytössä. Huivin pituus on noin 2 m. Jostain syystä vaikka lanka oli mukavaa ja mallikin ihan kiva, niin huivi oli jotensakin työläs.

Opettelin työn aikana palmikoiden tekemistä ilman apupuikkoa. Olen joskus aiemminkin kokeillut, mutta huonolla menestyksellä. Syynä saattoi tietysti olla musta lanka ja normaalisti tiukka käsialani. Tätä neuloin tarkoituksella isoilla puikoilla ja löysää, niin silmukoiden neulominen väärässä järjestyksessä onnistui.

Toivottavasti seuraavaan kirjaukseen ei kulu yhtä pitää aikaa.

Lisää välitöitä

Talvella työtoverini kyseli, mistä saa ostaa lapasia. Totesin, etten tiedä, kun ei ole koskaan tarvinnut moisia ostaa. Täytyihän auttaa miestä mäessä, ja pojan villapaidan tähteistä syntyivät eräällä automatkalla ihan peruslapaset. Lankana 7 V puikot 3,5.

Pienempiä töitä

Lappuviltin valmistumisen jälkeen halusin tehdä jotain pienempää ja pikaisemmin valmistuvaa. Juuri niihin aikoihin Tarja valitteli, että pitää tehdä lapsille lapasia. Ehdotin pientä vaihtoa.

Tein kahdet lapaset. Paksummat Gjestalin Janne-langasta. Ohje ihan perinteinen. Kuvion vedin hatusta, mutten väitä, että olisin ensimmäinen moisen kuvion kehittänyt.

Ohuemmat ovat Hjertegarn Hjerte socks langasta. Ohjeena Serpentine mittens mutta lapasiksi venytettynä. Takaisinpäin sain kauniit Jaywalker -sukat. Kannattava vaihto. Lapasia on mielestäni kiva tehdä, mutta meidän perheestä ei lapasten käyttäjiä juuri löydy ja lisäksi äitini huolehtii kädenlämmikkeistä siihen tahtiin, ettei kaikkia ehdi kuluttaa.

Äiti 80 v

Äitini täytti 80 vuotta hiljattain.

Tein hänelle lahjaksi Anna Dalvin suunnitteleman Mystic Waters -huivin. Lankana Teetee Kamena, jota meni 214 g. Puikot 3 Addipyöröt. Huivi on kuvassa vielä pingottumassa. Pingotus tapahtui mattimyöhäisen tapaan viimeisenä yönä ennen juhlia. Pingoittaessani huomasin kauhukseni,että yläreunan viimeistelyosuudessa yksi silmukka on pudonnut. Koska silmukkamäärä ei ollut muuttunut, ilmeisesti kavennuksen toinen silmukka oli jäänyt irti. Johtopäätös, ei ole aikaa purkaa yläreunaa, joten ei auttanut kuin parsia irtolainen kiinni. Valtaosaltaan malli oli mielestäni 'helppo'. Eli kuviot olivat loogisia ja puuttuvat langankierrot yms. virheet pääosin huomasi heti seuraavalla oikealla kerroksella, jolloin korjaaminen vielä onnistuu purkamatta. Keskiosan pystyaallokko oli minulle vaikea hahmottaa. Siinä piti muutaman silmukan välein piirtää malliin, missä mennään, ettei silmä karannut riviltä.

Matkalla opittua

Lappuvilttiä tehdessäni olen huomannut muille varmaan itsestään selviä asioita:
Kuten: Puikot tylsyvät käytössä.

Neuloin laput metallisilla nelosen sukkapuikoilla. Ihan tavallisilla, olisivatko olleet Prym tai Novita. Ostin uuden satsin lappuja aloitellessani. Jossain vaiheessa pudotin toisen käytössä olleista kovalle lattialle ja huomasin kärjen menneen lyttyyn. Eihän sellaisella neulomisesta tule mitään. Paketista uusi puikko kaveriksi. Mutta puikkojen kärjet olivat ihan eri muotoisia. Uudessa oli paljon terävämpi kärki. Silmukoiden luonnissa tahtoi lanka kiertyä vain terävämmän puikon ympärille. Mutta ei hätää. Sukkapuikkoja myydään viiden satseissa, joten paketista riitti vielä uusi puikko, jota saattoi ryhtyä tylsyttämään samaa tahtia parinsa kanssa.

Haa: olen saanut ensimmäisen lukijan. Kiitos Katiija.

Tällä kertaa kuvaton postaus. Koetan jossain vaiheessa saada kameran, johdon ja kameran ohjelmiston asennuslevykkeen saman tietokoneen ääreen.

Lappuviltti

Aloittelen omaa blogia. Olen jo pitkään seurannut muiden blogeja, mutta epäröin oman blogin aloittamista. Pohdiskelin blogin nimeä lappuvilttiä tehdessäni. Pohdin nimeä Teema ja muunnelmia, mutta silloin joku saattaisi luulla kyseessä olevan musiikkiblogin.

Päiväpeitto oli myös pitkään haaveena. Pohdin virkkaamista, mutta sitä en oikein osaa kunnolla. Halusin tehdä päiväpeiton, mutta en ollut varma halusinko sellaista kotiini. Muutimme kesällä 2005 uuteen kotiin ja vanha, anopilta peritty päiväpeitto ei enää ollut meistä mieluisa. Haeskelimme kaupoista, muttei tuntunut löytyvän sopivaa. Keväällä 2006 päätin kokeilla lappuvilttitekniikkaa. Ajattelin, että teen lappuja pikku hiljaa, ja katsotaan saanko tyynynpäällisen vai päiväpeiton aikaiseksi. Soukan Menitasta löytyi oikean sävyistä vaalena sinistä Novitan Tennesee lankaa. Mutta ajatus vaivihkaisesta langan ostamisesta ei onnistunut. Kyseessä oli lopetettu väri, josta Soukkaan oli ostettu loput. Siis äkkiä piti tehdä päätös. Neuloin pikavauhtia pari lappua, josta laskin summittaisen lankatarpeen, ja ostaa hurautin useita kiloja lankaa. Nyt siis oli lankaa riittävästi, joten peittoa piti ruveta väsäämään. Äitini arveli, että tulisikohan tuo teille hopeahäihin valmiiksi.

Laput on pääosin tehty nurjista ja oikeista silmukoista koostuvista pintaneuleista. Aluksi tein eri kokoisia korinpohjia ja vinoraitoja. Sittemmin sain ostettua Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit, josta löytyi paljon hyviä malleja. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä nurjaton peitto, jossa molemmat puolet olisivat esittelykelposia. Laput pääosin sellaisia ovatkin, mutta yhdistäminen teki selvän nurjan puolen.

Tässä tämä nyt on ihan valmiina ja hopeahäihinkin on vielä tusinan verran vuosia.

Laput on tehty Novitan Tenneseestä, reunustettu Virkkauslangalla ja lopuksi virkkauslangalla on laput virkattu yhteen kiinteillä ketjusilmukoilla. Painoa viltillä on yhteensä 3,5 kg.

Joten blogini nimeksikin tuli Lappuviltti. Tarkoituksenani on kerätä erilaisia lappusia ja koostaa niistä blogi.

Tervetuloa

Vape