Joulun jälkeistä elämää

Joulu on vietetty sekä joulun jälkeinen flunssa selätetty. On aika katkaista blogihiljaisuus.

Osallistuin Ravelryn jouluvaihtoon. Minä lähetin pakettini Tessalle. Paketissa oli ohutta Pirkka-lankaa sekä paleleville käsille kaksinkertaiset lapaset. Lankana Top Wool ja sisällä Opalin sukkalankaa. Mallikuvion löysin äitini neulomista sukista.


Minä sain pakettini Hannalta. Sain häneltä kaksi levyä suklaata, kaksi vyyhteä Utunan huivilankaa sekä Cleiten ohjeen. Paketti oli varsin mieluisa.


Kirjeessään Hanna sanoi, ettei osannut valita langan väreistä, niin laittoi molemmat. Valinta olisi minullekin ollut vaikeaa, mutta jos olisi pakko valita, niin punainen olisi ehkä enemmän minua. Kauniita värejä molemmat. Suuret kiitokset. Utunan langat ovat minulle uusia. Sormet jo syyhyävät, mutta yritän ensin tehdä muutaman keskeneräisen alta pois.

Söderat

Työlistani on pitkä ja etenee hitaasti. Heti kun näin Vilman söderasukat päätin, että haluan samanlaiset. Eihän siitä ole kuin kolme vuotta ja nyt jo sain ne valmiiksi. Aloitin nämä kesäkuussa, kun tarvitsin kesälomamatkalle lentokoneneulomista. Ostin jopa puupuikot, jottei homma kaadu turvamääräyksiin. Näitä on nyt tehty mm. lennoilla Barcelonaan ja Bergeniin.


Lanka Regia silk, puikot 2,5 eebenpuiset sukkapuikot. Menekki 126 g.

Nämä sukat myös vahvistavat ajatustani, että jossain vaiheessa pitää opetella kahden sukan yhtäaikaista tekemistä taikalenkillä. Syynä on se, että vaikka minulla ei juurikaan ole toisen sukan syndroomaa, eikä naimaraitakaan haittaa pahasti ja tulen ihan hyvin toimeen sukkapuikkojen kanssa, niin minun on mahdotonta saada peräkkäin tehtynä kahta saman kokoista sukkaa aikaiseksi. Käsialani tahtoo muuttua monenkin syyn takia vaikkei tekoaika venyisikään hirveän pitkäksi. Näissäkin on tasan yhtä monta silmukkaa ja yhtä monta kerrosta, mutta silti toisen sukan varsi on löysähkö ja toinen ei meinaa mahtua pohkeen ympärille. Pituuseroakin taitaa olla muutama sentti. Kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen uusiin sukkiini.

Amiraalia isälle

Tässä on yksi ikuisuusprojekti. Sain jouluna 2006 mieheltäni lahjaksi kirjan 'Käsityön pikkujättiläinen'. Ajattelin, että avioliittomme on jo kestänyt yhtä ja toista, joten eiköhän se yhden villapaitakirouksenkin kestä. Kirjassa oli malli Amiraali, jonka päätin tehdä. Mallin lankaa ei enää valmisteta. Sen sijaan valitsin Gjestalin Maijaa. Konepestävää eikä niin kovin paksua. Koska lanka oli ihan erilaista kuin mallissa, ohjeessa ei ollut senttimetrejä ja kuvakin oli vain takaa alkuperäistä Amiraalia on lähinnä palmikkokuvio ja joustinneulehihat. Aikas puuduttava työ. Paita ei valmistunut jouluksi 2007. Syksyllä 2008 jo kerran kokosin paidan kasaan. Toteamus, että on aivan liian lyhyt, painukoon jonnekin häpeämään. Jossain vaiheessa jaksoin purkaa saumat auki ja tein vartalokappaleisiin reilusti pituutta lisää. En tiedä tuleeko tuo koskaan paitaa oikeasti käyttämään, mutta onpahan ainakin poissa keskeneräisten kopastani. Yksi lisäys paitaan pitää vielä tehdä. Jostain pitäisi saada 'tehtaanmerkki', jotta käyttäjälle selviäisi kumpi on etu- ja kumpi selkäpuoli.
Speksit: Gjestal Maija 816 g, puikot 3 mm Addipyöröt.

Saanatakki

Malli Drops
Lanka Novita Saana,
Kulutus 9 kerää
Puikot, 5 mm Addit

Lokakuussa valmistui myös tämä viime tammikuussa aloitettu takki. Tämä on sulovilenismiä. Tammikuussa oli Cittarissa Saanat tarjouksessa. Vihreää hain, mutta ne oli jo loppu. Pitihän sitä paidallinen sinistä ostaa, kun kerran halvalla sai, vaikkei mitään kokemusta ko langasta ollutkaan. Tammikuun lopussa oli työmatka bussilla Kuopioon, johon tarvitsin ajankulua. Muut keskeneräiset olivat joko liian monimutkaista pitsiä, liian tummaa lankaa, tai muuten vaan vaiheessa, jossa olisi tarvittu ajattelutyötä. Hihat tulivatkin reissussa lähestehtyä. Muuten takki valmistui jo keväällä, mutta päättely ja napit puuttuivat. Nyt ovat ilmat jo sen verran viilenneet, että tätäkin voi käyttää. Lanka ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, vähän oli halkeilevaa, muttei pahasti. Malli oli mukava ja nopeatekoinen, muttei tylsä. Kuten tavallista nuo istutetut hihat tuottivat vaikeuksia, kun minulle ei juuri ole harteita suotu. Mallissa oli lisäksi ylimääräisiä nappeja, mutta niitä en ainakaan vielä laittanut. Nappeihin en ole aivan tyytyväinen, mutta saavat nyt olla. Takkikaan ei herätä suuria tunteita, ei mikään suuri luomus, mutta aivan käyttökelpoinen vaate. Joten varmaan pitää olla ihan tyytyväinen.

Fat Albert

Osallistuin Ravelryn 'Round Robin' swappiin. Ideana siinä on, että laatikko kiertää osallistujalta toiselle. Kukin saa ottaa laatikosta haluamansa tavarat ja laittaa vastaavan määrän tavaroita tilalle.

Langoista valitsin itselleni varsin pehmoiselta tuntuvaa perulaista Misti Alpaca -lankaa. Olen vielä vähän kahden vaiheilla otanko molemmat laatikossa olleet vyyhdit vai tyydynkö yhteen. Olen kyllä vähän kallistumassa molempien vyyhtien puoleen, koska 100 g riittää jo paremmin esim. isoon huiviin. Lisäksi poikani valitsi karkkia, kynän, jossa USA:n presidenttien kuvat ja jääkaappimagneetin. Arvatkaapa mikä noista on uusi?

Kullakin on viikko aikaa laittaa laatikko seuraavalle. Ajattelin korvata ottamani tavarat oikein suomalaisilla vastikkeilla. Salmiakkia en arvaa laittaa, mutta makeinen saattaa olla Fazerin sinistä.

Varokaa laskeutuvia ufoja

Gjestal Sildre 58 g
Puikot 2,5 mm sukkapuikot ( 6 kpl)

Ideaa haettu Top Down Hat ja vähän muualtakin.

Viime talvena isäntä hukkasi paremman piponsa. Sain luvan yrittää tehdä itse uuden. Pipo lähes valmistui jo keväällä, mutta se oli liian korkea ja liian löysä päättely sai reunan lirpattamaan. Sitten tuli kesä ja tämä unohtui. Nyt talvirenkaiden vaihto sai havahtumaan pipoaikaan ja rykäisin tekeleen valmiiksi. En ole ihan tyytyväinen pipoon ja saa nähdä käyttääkö tuo sitä oikeasti koskaan, mutta ei hän tainnut kehdata sanoa, ettei kelpaa.

Sunnuntai-illan harrastuksia

Lopettelimme eilisiltana oheisella tavalla poikien syyslomaa. Pienempi oli sen verran nuhassa, että rajummat leikit ja ulkourheilu oli kielletty ja tietsikkapelien lisäksi muutakin ohjelmaa piti saada. Jostain syystä lautapeli ei tee lapsia ollenkaan niin levottomaksi kuin tietokonepeli tai muu töllön tuijotus.
Neulomiset jäivät vähän vähemmälle, kun minun näpeissäni ei pysy yhtä aikaa pelikortit ja puikot. Siitä huolimatta jotain valmistui. Siitä lisää kun saadaan yhtä aikaa päivänvalo, isäntä ja kamera paikalle.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

Työ se on tämäkin

Kannattaa valita pieniä töitä, jos haluaa saada pian valmista. Isännän autonavaimesta hajosi avaimenperä. Kaapista esiin joku vanha akryylihirvitys, kolmen silmukan I-cordia, loppuun muutama kerros normaalia ja lopuksi ompelu rinkulan ympäri. A vot yksi valmis työ saldoon, ei järin kaunis, mutta täyttää tehtävänsä.

Mukavaa viikonloppua.

Korkojalmarit

Tein toiset sukat sukkasatoon. Katiijan mainiolla Jalmarien ohjeella. Kun Aapeleista tuli liian pienet, tein seuraavat taatusti riittävän isot. Eli ohje on Nallelle, minä tein 7veikasta. Nyt mahtuu. Pituuttakin on kuten kuvasta näkyy riittävästi. Sukat ovat jalassani, mutta tarkoitettu isokenkäisemmälle.

Ihan en kyennyt ohjetta noudattamaan. Mallissa oli tiimalasikantapää. Häpeän tunnustaa, vaikka muutaman tiimalasin olen tehnyt, en osaa tehdä ilman ohjetta muuta kuin perinteistä lappukantapäätä. Kun olin päässyt kantapäähän taisin olla junassa tai muualla, mistä en äkkiä ohjetta käsiini saanut, jotin tuli sitten tällainen. Jatkoin joustinneuletta lappuun ja siitä yli koko sukan. Kun joustin vetää leveyssuuntaan kasaan, vaan ei pituussuuntaan, sukka ilman jalkaa näyttää hassulta. Ikään kuin sillä olisi korko.
Kun jalan laittaa sisään, sukka on ihan normaalin tuntuinen. Ajattelin, että näin sukan leveys ei ole niin tarkkaa, kun en saajan jalkaa pääse mittailemaan.
Kiitos Katiija, mukavasta ohjeesta. Teen näitä varmaan lisääkin, mutta ehkä kuitenkin ohuemmasta langasta.

Kiitos kommenteista. Hyvä tietää, että Aapelit ovat olleet muillakin kapeat. Kuvio oli mielestäni kiva. Täytyy miettiä miten siitä saisi vähän leveän ja joustavamman.

Sukkasatoa

Ensimmäinen paali heinälatoon. Mallina Ullan Aapelit. Käsialani taitaa olla melko piukkaa, kun malli on tehty 42 numeroiseen jalkaan, mutta minä en saanut edes kantapäätäni mahtumaan varresta sisään. Jalkani on noin 39-40 ja vielä suht kapeaa sorttia. (Mikä mallitilkku, mikä ohjetiheys?)
Kun huomasin varren kapeuden tein teräosastakin lyhyemmän, jotta sopisi jollekin keskenkasvuiselle. Minun perheestäni ei tämän kokoisille sukille löydy käyttäjää, mutta eiköhän sellainen jostain löydy.
Minulla ei ole sukkaplokkereita ja kun en omaa jalkaani saanut sukkiin survottua, sukat ovat kuvassa viimeistelemättömän oloisia. Kuitenkin halusin raportoida sukat vielä syyskuun puolella. Lankana 7-veljestä, puikot 3,5 sukkapuikot. Painoa sukilla on 89 g. Malli oli mukava. Muovasin mallia sen verran, että käänsin palmikot sukissa eri suuntiin. Lisäksi lisäsin sukan suuhun vähän resoria. Huomasin taas, että palmikkoa neulon mieluummin edestakaisena neuleena. Silloin kerrosten laskeminen on ainakin tällaisissa neljän kerroksen palmikoiss helpompaa.

Väliaikatietoja

Kirjoittelen jotain elonmerkkejä, vaikkei mitään valmista ole tullutkaan. Tyypilliseen tapaani, jos herää pienikin epäilys, ettei tulos ole aivan täydellinen jarruttelen työn loppuvaiheessa. Söderasukkaa uhkaa toisen sukan syndrooma, isännän paita on toista kertaa kokooon kasausta vailla. Villatakistani puuttuvat edelleen napit, vaikka olen ne jo ostanut. Eli pienellä rykäisyllä valmiita olisi vaikka kuinka paljon ja sitten olisi lupa aloittaa uutta. Kaikista lupauksista ja keskeneräisyyksistä huolimatta aloitin sukkasatoon lähes perussukat. Niistä myöhemmin.

Nyt kuvaa vielä pitempiaikaisesta projektista. Kuopus ilmoitti jo joku vuosi sitten haluavansa neuloa. Silloin laitettiin patalappu alulle. Hitaasti etenee, pojalla on kärsivällisyyttä tehdä ehkä yksi kerros kerrallaan. Työ aloitettiin kahdella sukkapuikolla, mutta tarvitsin ne jokin aika sitten Februaryn hihoihin. Nyt otettiin käyttöön Addit. Kuulemma ovat vähän liian liukkaat, mutta pyöröpuikon etu: ei pääse silmukat putoamaan takakautta tuli havaittua.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

Kitkuttelua

Matkasukkaa Vilman Söderoita on kitkuteltu. Kesäkuussa ostamani eebenpuinen puikkokin on kokenut kovia. Siis ensimmäinen sukka on vielä kesken ja käyryyden aste näkyy (jos näkyy) kuvasta. Onko minulla jotenkin kovakourainen neulomistekniikka? Sinänsä käyryyshän ei neulomista haittaa, mutta mahtaisivatko esim. bambupuikot kestää käsittelyäni edes yhden sukkaparin verran? Nämä sukat on siis aloitettu jo kesäkuussa, joten eivät ole menossa sukkasatoon.

Startiitis painaa päälle kovasti, etenkin monet sukat houkuttavat korkkaamaan sukkasadon. Mutta koetan jatkaa omaehtoista fufoiluani ja jo kerran kolahduksen saanutta lankalakkoani, ja saada jotain valmiiksi asti ennen uusien silmukoiden luomista.

Da Steht ein Lindenbaum

Minulle joskus sanottiin, että joka toisessa saksalaisessa laulussa kerrotaan kylästä, jossa on mylly, myllyllä renki ja renki tapaa tyttönsä lehmuksen alla.

Lehmus Ullasta. Väri on oikeasti lehmuksen vihreä. Lankana vanha Pirta Baby. Mukavan pehmeää merinoa. Huivin paino 140 g.

Se hyvä puoli useassa keskeneräisessä työssä on, että vaikkei pitkiin aikoihin näytä mitään tapahtuvan, saattaa lyhessä ajassa putkahdella sitten valmiitakin.

Vaikka sukkasato alkoikin, niin ihan heti ei täällä sukkia valmistu.

Lady February

February Lady Sweater on valmis. Kuvaajana 10v kuopus. Hän halusi näköjään kuvaan parhaan puoleni.
Lanka Novita Malibu 912 g. Puikot vartalo-osassa 5,5 Addi pyöröt, hihoissa 4,5 sukkapuikot. Yllättävän vähän millin ero näkyy kuviossa. Muovaukset: vartalo-osa pitempi, nappeja koko reunan pituudelta.
Tykkään. Saas nähdä miten kestää käyttöä. Lanka tuntuu olevan herkkä takertumaan. Tämähän tuli siis tehtyä lähes kahteen kertaan, kun hiha-aukoissa oli eri määrä silmukoita.
Ensimäinen ylhäältä alas tehty vaate. Ei varmaankaan viimeinen. Ainoa ongelma tällaisessa yhdessä kappaleessa tehtävässä vaatteessa on loppuvaiheessa työn koko ja paino. Ei käy enää matkaneuleeksi.

On hyvä, että jotain valmistuu. Tarkoituksenani on kerätä sukkasatoa heinäladossa. Onneksi en ole allerginen. Lupauksenani kun oli, ettei uutta aloiteta, ennen kuin keskeneräisiä saadaan jaloista pois. Uutta lankaa ei kyllä tarvitse sukkasatoa varten ostaa.

Napinlävet

Kuka muistaa miten tehdään napinläpipisto? En minä ainakaan, mutta tuollaisia olen nyt tehnyt. Februaryn koepukeminen osoitti, että napinlävessä on liian monta lenkkua. Napin kiinni laittaminen on liian vaikeaa. Läven reunat täytyy huolitella. Vaikka koulussa jouduimme napinläven ompelemisen opettelemaan ( siellä ompelukoneet olivat sitä ikäluokkaa, että monipisto siksak löytyi vain yhdestä koneesta, napinlävistä ei kukaan ollut kuullutkaan), siitä on niin pitkä aika etten muista miten se oikeasti pitäisi tehdä. Jotain lenksupistoja tein ja ehkä noin napinläpi toimii, vaikkei se oikeaoppineiden mielestä oikein olisikaan tehty. Rihman sijasta joku paksumpi lankakakin olisi saattanut olla parempi, mutta kun semmoisia ei kotoa löytynyt.

Kiitos edellisen viestin kommenteista. Mukava huomata, että täällä oikeasti käydään. Meillä harva se päivä hukkuu tavaroita kotiin, jotka sitten seuraavan siivouksen yhteydessä tai jotain muuta etsiessä löytyvät, mutta arvelin parsinneulani hävinneen lopullisesti, kun tiesin kuljettaneeni sen kotoa.

Parsinneula

Päivän hyvä uutinen näkyy vieressä. Ehkä vuosi sitten valitin äidilleni, kuinka päättely on ikävää, kun ei ole tarpeeksi suurisilmäistä neulaa. Hänen varastoistaan löytyikin sopiva. Oikein hyvä vanhanajan parsinneula. Ties vaikka olisi jo mummoni perua. Suuri silmä, riittävän lyhyt, että pienenkin langanpätkän saa pääteltyä ja tylppä kärki. Joku aika sitten otin neulan mukaani, kun arvelin sitä jossain tarvitsevani. Laitoin lompakkooni, ajatellen että siellä se on turvassa. Toisin kävi. Pari päivää sitten, kun päättelin Lady Ferbruarya en enää hyvää neulaani löytänytkään.

Mutta äsken juuri neulani lojui töissä työpäydän jalan juuressa. ( onneksi töissä lattioiden siivous tehdään suhteellisen kevyesti) Joten seuraava valmis neule on helppo päätellä!

Ferbuary siis uhkaa valmistua. Nappien ompelu vain on kesken. Mutta ehkä siitä kuvia seuraavaksi.

Sukkasato

Liityin sitten minäkin!

Muutama ufo on laskeutumaisillaan ja tarkoituksena on pienentää lankavarastoa. Paitojen/takkien jälkeen pienemmät työt houkuttelevat, joten eikös sukat olisi oiva kohde. Muutama kerä on tullut koemielessä ostettua ohuita sukkalankoja. Ehkä niistä voisi tehdä jotain. Pari vuotta sitten ostin myös Nancy Bushin Knitting Vintage Socks kirjankin, enkä ole niistä vielä ainuttakaan paria tehnyt. Olisiko jo pikku hiljaa aika?

Minulla vain on ajatuksellinen ongelma. Pidän kovasti perussukan neulomisesta. Sellaisesta, jota voi tehdä missä ja milloin vain, eikä ohjeita tarvitse tiirailla. Mutta meidän perheellä ei vaan ole oikein perussukan tarvetta, kun äitini huolehtii siitä varsin ansiokkaasti.

Joten, jos joku haluaisi Nallen/7v paksuisia sukkia, saa vaikka ehdottaa vaihtoa.

Testailua

Mitään käsitöitä ei ole valmiina, mutta olen leikkinyt uuden leluni kanssa. Vieressä kuva pari kirjoitusta sitten esittelemäni lankakerä. Uskoisiko, että kyseessä on vain tavallinen Nalle? Kamerani ei ole mikään järkkäri, lähestulkoon halvin pokkari, mutta zoomia ja makroa pikkuisen enemmän. Jotenkin lähikuvat ovat aina kiehtoneet. Mutta harjoiteltavaa vielä riittää.

Taas ostoksia

Ostin Riepalta hänelle tarpeettoman kirjan. Todettiin, että kannattava kauppa molemmille. Selailin tässä päivänä muutamana Ravelryn huivikuivia ja muutama, johon ihastuin löytyy täältä. No niin. Enää pitäisi tehdä niitä keskeneräisiä pois kuleksimasta, jotta saisi luvan aloittaa uusia. Ja miten käy, löytyykö varastoistani huivilankoja?

Ostoksia

Se siitä lankalakosta. Joku aika sitten kun kuulin, että Nalle muuttuu, niin ajattelin, että voisi johonkin tarkoitukseen ostaa, jos vielä löytyy vanhoja isoja keriä. No, eilen odottelin miestäni Anttilassa ja siellä oli vielä ulosheittokorissa näitä keriä ja ihan minulle kelvollista väriäkin. En kuitenkaan enää muista mitä silloin ajattelin Nallesta tehdä. Kaksi kerää nyt kuitenkin pomppasi mukaan. Juuri tällaisista ostoksista pitäisi päästä eroon.

Lankojen vieressä toinen ostos. Kunhan opettelen käyttämään tuota, niin saa nähdä paranevatko blogini kuvat, kun pikseleitä on vähän enemmän kuin kännykässäni. Yleensä kyllä olen ollut sitä mieltä, että tapauksessani kameran laatua isompi ongelma on siellä kameran takana.

Lankalakko ja keskeneräiset

Taija puuhaa lankalakkoa. Saattaisi olla syytä liittyä mukaan. Minulla se olisi yhdistetty fufoilu ja ostolakko.

Liityin kesällä Fufoiluun, mutta erinäisistä syistä en saanut ammuttua ensimmäistäkään ufoa alas. En edes tuota sinistä Saanasta tehtyä villatakkia, josta puuttuu ainoastaan napit ja joku langanpää on vielä käsittelemättä.

Lankaa löytyy vaatekaapistani enemmän kuin vaatteita. Kilomäärää en tiedä enkä viitsikään ruveta punnitsemaan. Kaksinumeroinen luku joka tapauksessa. Ainakin kolmeen villatakkiin/paitaan olisi ainekset olemassa.

Kuvissa osa keskeneräisitä töistäni. Ainakin muutama villatakin alku lojuu lisäksi jossain keskeneräisinä.

Jos osallistun omat sääntöni olisivat:

1. En aloita uusia neuleita ennen kuin:

February, harmaa pipo, Lehmushuivi ja sininen villapaita ovat valmiit. Mieluummin näiden jälkeenkin työn alle keskeneräisiä kuin uusia. Mieleni tekisi lisätä Secret of Chrysopolis, mutta jos edelliset ovat valmiit, tarvitsen jonkun työmatkaneulomuksen, eikä Chrysopolis kelpaa siihen.

2. En osta tänä vuonna lankaa ennen kuin edellisen kohdan neuleet ovat valmiit ja lisäksi joku nyt varastoissa makoilevista isommista lankaeristä on päässyt työn alle.

Poikkeuksen saan tehdä jos jo varastoissani olevaa lankaa ilmaantuu lisää, ja näin saadaan lanka riittämään johonkin järkevään työhön.

Saas nähdä kuinka käy? Tämä ei ole vielä päätös, vaan vasta harkinnan alla. J

Mitä sitten?

February on edennyt uudelleen ihan mukavasti. Harrastin eilen julkineulontaa Linnanmäellä. Minusta ei ole juuri laitteisiin menijäksi. Muutamat ovat ihan mukavia, mutten siltikään viitsi niistä rahaa maksaa. Pojat ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät alueella keskenään. Joten mentiin Lintsille, sovittiin aika, jolloin nähdään ja parkkeerasin itseni sopivan aurinkoiselle penkille neulomaan.

Februaryn lisäksi kaivoin pitkästä aika esille keskeneräisen KAL-huivin. Liityin aikanaan Monica Eckertin Sercret of Chrysopolis-huivin ryhmään. Olisiko ollut v. 2007. Huivia on tehty vähän yli puolen välin, mutta jostain syystä jäi silloin kesken. Nyt totesin, että minulla on syyskuussa reissu, jossa ehkä pitäisi olla mukana myös jotain juhlavampaa päällepantavaa. Tosin vain ehkä. Lyhyelle reissulle ei viitsisi paljon ottaa mukaan ja ajattelin, että arkisemmastakin mekosta tulee korean huivin kanssa juhlava, eikä huivi laukussa paljon paina. Ainoa 'pieni' ongelma on, että huivi pitäisi tehdä valmiiksi, ennenkuin sen voi ottaa mukaan. Yllättävän vaikea oli pitkän tauon jälkeen jatkaa, mutta ehkä se siitä.

Matkavalmisteluja

Olemme lähdössä lauantaina reissuun. Aloitin eilen tähdellisimmän matkavalmistelun, eli lentokoneneuleen.

Eli fufoilu sikseen ja uutta kehiin. Päätin että ohuesta langasta tehty sukka sopii reissuun. En sentään uutta lankaa ostanut. Lentokonesäädösten takia vannoutunut metallipuikkojen käyttäjäkin kokeilee puupuikkoja. Puulajina eebenpuu.

Kyseessä on Vilman Södera-sukan alku. Tosin tämä alku meni vielä purkuun, kun kärjestä aloituksen ensimmäinen yritys vähän vinoutui. Toisesta tuli jo vähän paremman näköinen. Lankana Regia Silk.

Hyvää juhannusta!

Tässä kevään aikaansaannos.

Eli päätin purkaa edellisessä kirjauksessa näyttämäni Februaryn. Ajattelin, että itseäni väärässä kohdassa olevat raglanraidat harmittaisivat aina kun takkia käytän, vaikkei sitä kukaan muu huomaisikaan.

Joten ei nyt tarvitse miettiä mitä juhannusreissulle ottaa autoneulomukseksi. Alun ainaoikea onnistuu hyvin. Ainoa hankaluus on aluksi iso kerä. Minulla on tapana kerän vaihtuessa (tai solmuun törmätessä) jatkaa lanka pujottelemalla langan pää itsensä sisään. Tai miten sen sanoisi. Muistaakseni joku käytti siitä nimitystä venäläinen päättely. Minusta se on kätevää, kun ei ole työn valmistuttua niin paljon pääteltävää. Sopii mielestäni hyvin Malibun kaltaiselle liukkaalle punoslangalle. Malibuhan on itsessään kuin ohuella langalla tehtyä I-cordia.

Ei kun uusi yritys.

Kaikesta huolimatta mukavaa juhannusta.

PALJON RUMIA SANOJA

Vieressä Malibusta tekellä ollut February Lady Sweater. Näettekös mikä pielessä? OTTAA PÄÄHÄN. Väsäsin tätä kun yritin saada lakkiaisiksi valmiiksi. Nyt yrityksessä oli juhannus, mutta.... Tässähän olen pitkin matkaa epäillyt suhteita. Luulin, että hiha-aukot ovat liia leveät, mutta ensimmäinen kuitenkin vaikutti hyvältä. Kun siirryin toiseen, syykin selvisi. Toisenen hiha-aukko on yhden kuvion verran ( 7 silmukkaa) isompi. Ja tässä isommassa raglan levennys osuu sinne minne kuuluukin. Nyt pohdinnassa on, näkyykö väärässä paikassa oleva levennys käytössä. Jos ei häiritse, niin riittäisi, että purkaa vartalo-osan ja valmiin hihan ja kaventaa toisenkin hiha-aukon. Mutta muuten pitää purkaa koko roska ja laskea levennysten paikat uudelleen. Takakappale vaikuttaa sopivan leveältä, joten sinne ei ylimääräisiä silmukoita voi siirtää. On muuten pikkasen iso mallitilkku. Onni onnettomuudessa on se, että aloin epäillä langan riittävyytä ja päätin tehdä hihat tässä välillä ja sitten tehdä helmasta niin pitkän kuin lankaa riittää. Taidan siirtää tämän UFO-laatikkoon ja siirtyä hetkeksi jonkun muun Ufon pariin.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua.

Pientä

Tässä viikonlopun käsityöni. Perheemme seepra hukkasi pillinsä. Hankki uuden, mutta naru puuttui. 12 säikeisestä kalalangasta 3 silmukan I-cordia. Olen joskus hankkinut rullan tarkoituksenani tehdä varaston ikkunaan verho. Jäänyt toistaiseksi aikeeksi. Totesin, ettäkalalanka on kohtuullisen ikävää neulottavaa. Menee ikävästi kierteelle. Näinkin pienen työn kanssa piti monta kertaa päästää pyörimään. Mutta naru valmistui. Työhön jäi epätasaisuuksia, mutten jaksanut kovin tarkkaan ruveta silmukoita kiristelemään. Päätin, ettei sillä ole vihellyksen laatuun vaikutusta.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

TEHTY

Tässä viikonlopun käsityösaavutukseni. Sain aikaiseksi vaihtaa vetoketjun kevättakkiini.  Jotta vetoketju kestäisi nyt vähän aikaa, ostin mallin, jossa on lukko myös alhaalla.Tulos ei ole järin siisti, muutama alalangan sysserö ja ryppy jäävät aina ompeluksiini.  Hankaluutta lisäsivät myös nepparit, jotka oli laitettu varsin lähelle vetoketjua. Onneksi vanha ketju kuitenkin lähti irti ilman neppareiden hajotusta. 

Tällä kertaa ompelun vauhtiin pääsemistä haittasi lisäksi poikani aikaansaannokset. Kun koulussa oli ommeltu koneella, hän halusi kokeilla sitä myös kotona. Ja aikaansaavana oli tehnytkin lupaa kysymättä. Tuloksena katkennut neula. Onneksi ei sormeen. Nyt aloittaessani huomasin, että joka ikistä vipua oli pitänyt vääntää. Kesti hetken ennen kuin sain taas normaalia suoraa tikkiä. 

Ompelukone on äitini vanha perusvekotin, mutta selvästi monimutkaisempi kuin ne museovempeleet, joilla kouluaikana ompelua opettelin. mm puolaus tapahtuu ihan eri tavalla. Aina olen saanut lankaa puolaan, mutta kun ompelen niin harvoin, täytyy sama perusasia opetella joka kerran uudelleen.  

Jospa tällä saisi vauhtia myös takin kanssa suunnitellun huivin tekemiseen.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

FUFO

Ilmoittauduin minäkin Fufoiluun.  Kuvaan keskeneräiset työni myöhemmin. Osa on varsin vanhoja, osa on suhteellisen tuoreita, mutta suuressa ufoutumisvaarassa. Ideoita on paljon, neuleaikaa vähän. Saa nähdä mitä tällä rintamalla kahdessa kuukaudessa tapahtuu. 

Plääh

Neulomuksissa on vähän plääh olo. Saanasta neulotusta takista puuttuvat vielä napit. Muuten luulisin, että on ihan OK, mutta kun paksu villatakki ei nyt iske.

Ohje siis Garnstudiolta, lankana Novitan Saana. Modauksia jonkin verran, kun lanka oli melkoisesti ohjetta paksumpaa, mutta suurin piirtein ohjeen mukaan. Helmaa pidensin ja yritin leventää, kun meikäläisen vartalonmuodolle, tuollainen ihoa pitkin nuoleva vaate ei ole järin imarteleva. Ja muutenkin paksuun vaatteeseen mielestäni kuuluu suurempi väljyys. Ihan mukava oli tehdä. Menimme tammikuun lopulla bussilla Kuopioon ja matkalle piti saada neulomus. Kaikki kesken eräiset olivat joko pitsiä, tummaa lankaa ( ei onnaa hämärässä), jossain monimutkaisessa vaiheessa tai muuten vaan kyllästyttivät. Ajattelin, että pääosin sileää neuletta sisältävä hiha sopii hyvin. Ja melkein hihat sainkin tuon edestakaisen matkan aikana tehtyä.

Edellisessä kirjauksessa suunniteltu huivi on tekeillä mallilla Ullan Lehmus, malli on ihan kiva, mutta en tiedä kuinka isoon huiviin lanka riitää. Suurin ongelma on kuitenkin se, että uudesta takistani rätsähti vetoketju. (oma vika kun pitää pyllistellä) Nyt pohdin jaksanko ruveta halpaan takkiin vaihtamaan vetoketjua (en ole hyvissä väleissä ompelukoneen kanssa) vai heitänkö koko takin roskiin, jolloin huivinkin tarve poistuu. Silloin pitäisi lähteä etsimään uutta takkia. Shoppailu ei ole suosikkiharrastuksiani, mikäli ei ole langoista kyse. Pihkana, kun pienen metallikappaleen puuttuminen tekee koko vaatteen käyttökelvottomaksi.

Vaiheessa on myös isännän pipo. Voisiko väittää omaksi malliksi, kun ideoita on kerätty useasta ohjeesta? Eniten ehkä ajatusta on otettu Charisa Martin Cairnin ohjeesta lifestylehats. Muuten tuli valmiiksi, kokeilin päättelyä jonka pitäisi olla joustava. Joustava siitä tulikin, mutta ihan kuin olisin yhtäkkiä vaihtanut kolme numeroa isompiin puikkoihin. Isäntä ei oikein liehureunasta välittänyt ja vähän turhan syväkin pipo on. Koska piponkin tarve on jo melko vähäinen, korjausyritykset ovat vielä tekemättä.

Kaikesta huolimatta, vapuksi luvataan jo lämpenevää.

Työlista pitenee

Ostaa pläjäytin eilen kevättakin. Vanha olikin jo siinä kunnossa, että kelpaa lähinnä takapihan siivoukseen. Taisi olla viime vuoden malli, kun vieressä oli lähes samanlainen, pikkaisen kivemman värinen ja muutama tyylikkäämpi tikkaus hihassa, mutta 80 € kalliimpi. Totesin, että vaikka oli vähän kivempi, mutta ei sentään 80 € arvoisesti. Nyt kun takin väri on tuollainen rauhallisempi, niin pitäähän takin kanssa tehdä joku pirtsakkaan värinen huivi. Jostain syystä lankavarastoni pitää sisällään lähinnä tummia värejä, mutta ikivanhaa Pirta Babyä on muutama kerä tuollaista kirkkaan vihreää. (Valokuva on salamalla otettu, joten värit eivät ole oikeat.) Nyt pohdin sopiiko takin väriin ja naamani väriin? Olisihan se mukavaa vähän pienentää varastoja, vaikka lankakauppakin houkuttelee. Mallia täytyy myös miettiä. On se niin hankalaa, kun kivoja huivimalleja tulvii jatkuvasti esiin, mutta nyt kun olisi oikeasti tarve, niin ei mitään houkuttelevaa tunnu löytyvän. (milloinhan saisi jotain valmista, kun aina vain uusia ' heti nyt' tarpeita pomppii esille)

Tammikuussa aloitettu villatakki Saanasta on nappeja vailla valmis, mutta kun paksun villatakin käyttökelit menivät, niin saa nähdä kestääkö ensi talveen ennen kuin napit tulee hankittua.

Mukavaa viikonloppua. t. Vape

Nallepaita

Jokuaika sitten sain valmiiksi Nallelangasta tehdyn paidan. Kuvasta huolimatta väri on sammaleen vihreä. Malli on Novitan ja pintakuvio lappuvilttiä varten lainatusta vanhasta mallikirjasta, jonka tarkemmat tiedot olen hukannut. Puikot vanhat vajaa kolmosen pyöröt. Painoa paidalla on vajaat 500 g. Paidasta ei tullut ihan sellainen kuin oli tarkoitus. Suurin syy löytyy paidan sisältä, mutta käytössä paita on jo ollut.

Mukavaa alkuviikkoa.

Laskuoppia ja lapasia

Luulin hukanneeni sormmikkaat junaan ja tilasin äidiltä uudet.

Kuva on huono, salamalla otettu. Mutta hyvät ovat sormikkaat. Äitini vain naureskeli langan vyötteen tekijän laskuoppia.

Kuva on vähän huono, mutta 100% villaa ja 20% nailonia. Ilmankos sormikkaat tuntuvat niin lämpimiltä. Sormikkaat kyllä kuluvat käytössä, vaikka ne edellisetkin löytyivät.

Ostoksia

Kun ei ole valmista näyttää, täytyy kirjata lankoja. Sulovilen iski. Citymarketin mammuttimarkkinoilta mukaan hyppäsi paidallinen Malibuja.


Nämä saattavat haluta Febryary Lady Sweateriksi. ( Sivu ei nyt auennut). Ravelry linkki. Saas nähdä miten lankojen käy.

Malibua en ole koskaan neulonut. Toisilta kuulemani kommentit ovat menneet sen verran ristiin, että totesin parhaaksi testata itse. Myöskään en ole aivan varma langan ja mallin yhteensopivuudesta, mutta sekin selviää vain kokeilemalla.

Mukavaa viikona alkua.

Paluu arkeen

Hiihtolomat on vietetty, on hiihdetty ja neulottu. Isäntä otti käyttöön välityönä tekemäni suojapussin iPod-soittimelle. Hiihtoreissuilla pussi jo pari kertaa hävisi, mutta sininen pussi näkyy aika hyvin valkoisella hangella. Joten pussi on edelleen tallessa.

Tässä speksit, jos joskus pitää tehdä uusi.

Lanka 7-veikka, 3,5 sukkapuikoilla läpästä aloittaen, suljettuna neuleena loput 38 silmukkaa. Reunoissa aina oikeaa rullaamisen vähentämiseksi, muuten sileää neuletta. Lopussa kolmen puikon päättely. Nappi on jonkun, jo hävinneen takin, varanappi.

Hiihtolomalla lopullisesti hukkui isännän siistimpi pipo. Kun aiemmin mainittu lenkkipipo on käyttöön kelvannut, kyselin varovasti saisinko tehdä siistimmänkin version. Kuulemma sopii, tilauksessa tummanharmaa, päälaelta sileä pipo. Samaa paksuusluokkaa kuin lenkkipipo.

Minulla ei ole vaatekaapissani kuin vajaat 20 kg lankaa ( inventaarista on jo kulunut aikaa, mutta ei varmaan olennaisesti ole muuttunut), eikä siellä ole yhtään ainutta tummanharmaata kerää. Nyt on ihan syy ja lupa mennä lankakauppaan. :-)

Viimevuotisia

Kun ei isännän kamerasta kuvia saanut ulos, niin täytyi ottaa itse.

Miehen joululahja ( joka valmistui kyllä vasta joulun jälkeen).

Lenkkipipo. Tarkoituksella sukkalangasta, jotta kestää pesua.

Ohje Ullasta Käänteinen. Koska lanka on aika ohutta, käsialani tiukka ja käyttäjän nuppi isohko lisäsin ohjeeseen silmukoita. En ole varma ymmärsinkö ohjeen kavennukset oikein, kun minusta päälaen kuvio ei ole samanlainen kuin mallissa, mutta haitanneeko tuo. Pipo on pipo ja näkyy kelvanneen käyttöönkin.

Kuvassa ei ole varsinainen käyttäjä vaan juniori.

Hjertegarn Sock 4, puikot 2 mm metalliset sukkapuikot, silmukoita alussa 80.

Vielä vanhoja

Joululahjaksi oli tarkoitus tehdä lapaset. Lapset tulikin, mutta koko oli väärä. En viitsinyt purkaa. Varmaan jostain käyttäjä löytyy, vaikka suhteet ovat vähän pielessä. Peukalo on pitkä, sormiosa ainakin minulle liian lyhyt. Perus lapanen, kuvion Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Lanka 7 veljestä, puikot 3.

Kyllä niitä lapasia on kaksi, mutta kun toinen käsi tarvittiin pitämään kameraa.