Nallepaita

Jokuaika sitten sain valmiiksi Nallelangasta tehdyn paidan. Kuvasta huolimatta väri on sammaleen vihreä. Malli on Novitan ja pintakuvio lappuvilttiä varten lainatusta vanhasta mallikirjasta, jonka tarkemmat tiedot olen hukannut. Puikot vanhat vajaa kolmosen pyöröt. Painoa paidalla on vajaat 500 g. Paidasta ei tullut ihan sellainen kuin oli tarkoitus. Suurin syy löytyy paidan sisältä, mutta käytössä paita on jo ollut.

Mukavaa alkuviikkoa.

Laskuoppia ja lapasia

Luulin hukanneeni sormmikkaat junaan ja tilasin äidiltä uudet.

Kuva on huono, salamalla otettu. Mutta hyvät ovat sormikkaat. Äitini vain naureskeli langan vyötteen tekijän laskuoppia.

Kuva on vähän huono, mutta 100% villaa ja 20% nailonia. Ilmankos sormikkaat tuntuvat niin lämpimiltä. Sormikkaat kyllä kuluvat käytössä, vaikka ne edellisetkin löytyivät.

Ostoksia

Kun ei ole valmista näyttää, täytyy kirjata lankoja. Sulovilen iski. Citymarketin mammuttimarkkinoilta mukaan hyppäsi paidallinen Malibuja.


Nämä saattavat haluta Febryary Lady Sweateriksi. ( Sivu ei nyt auennut). Ravelry linkki. Saas nähdä miten lankojen käy.

Malibua en ole koskaan neulonut. Toisilta kuulemani kommentit ovat menneet sen verran ristiin, että totesin parhaaksi testata itse. Myöskään en ole aivan varma langan ja mallin yhteensopivuudesta, mutta sekin selviää vain kokeilemalla.

Mukavaa viikona alkua.

Paluu arkeen

Hiihtolomat on vietetty, on hiihdetty ja neulottu. Isäntä otti käyttöön välityönä tekemäni suojapussin iPod-soittimelle. Hiihtoreissuilla pussi jo pari kertaa hävisi, mutta sininen pussi näkyy aika hyvin valkoisella hangella. Joten pussi on edelleen tallessa.

Tässä speksit, jos joskus pitää tehdä uusi.

Lanka 7-veikka, 3,5 sukkapuikoilla läpästä aloittaen, suljettuna neuleena loput 38 silmukkaa. Reunoissa aina oikeaa rullaamisen vähentämiseksi, muuten sileää neuletta. Lopussa kolmen puikon päättely. Nappi on jonkun, jo hävinneen takin, varanappi.

Hiihtolomalla lopullisesti hukkui isännän siistimpi pipo. Kun aiemmin mainittu lenkkipipo on käyttöön kelvannut, kyselin varovasti saisinko tehdä siistimmänkin version. Kuulemma sopii, tilauksessa tummanharmaa, päälaelta sileä pipo. Samaa paksuusluokkaa kuin lenkkipipo.

Minulla ei ole vaatekaapissani kuin vajaat 20 kg lankaa ( inventaarista on jo kulunut aikaa, mutta ei varmaan olennaisesti ole muuttunut), eikä siellä ole yhtään ainutta tummanharmaata kerää. Nyt on ihan syy ja lupa mennä lankakauppaan. :-)

Viimevuotisia

Kun ei isännän kamerasta kuvia saanut ulos, niin täytyi ottaa itse.

Miehen joululahja ( joka valmistui kyllä vasta joulun jälkeen).

Lenkkipipo. Tarkoituksella sukkalangasta, jotta kestää pesua.

Ohje Ullasta Käänteinen. Koska lanka on aika ohutta, käsialani tiukka ja käyttäjän nuppi isohko lisäsin ohjeeseen silmukoita. En ole varma ymmärsinkö ohjeen kavennukset oikein, kun minusta päälaen kuvio ei ole samanlainen kuin mallissa, mutta haitanneeko tuo. Pipo on pipo ja näkyy kelvanneen käyttöönkin.

Kuvassa ei ole varsinainen käyttäjä vaan juniori.

Hjertegarn Sock 4, puikot 2 mm metalliset sukkapuikot, silmukoita alussa 80.

Vielä vanhoja

Joululahjaksi oli tarkoitus tehdä lapaset. Lapset tulikin, mutta koko oli väärä. En viitsinyt purkaa. Varmaan jostain käyttäjä löytyy, vaikka suhteet ovat vähän pielessä. Peukalo on pitkä, sormiosa ainakin minulle liian lyhyt. Perus lapanen, kuvion Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Lanka 7 veljestä, puikot 3.

Kyllä niitä lapasia on kaksi, mutta kun toinen käsi tarvittiin pitämään kameraa.

Jotain valmista jouluksi

Hyvää joulun jälkeistä elämää. Minulta jäivät joululahjat valtaosaltaan kesken tai kokonaan tekemättä. Ainut valmistunut varsinainen lahja olivat lapaset anopilleni. Anoppi ei aiemmin ole tarvinnut mitään käsineitä alle 20 asteen pakkasilla, mutta nyt varhaisessa 87 v. iässä kuulemma erityisesti ranteita palelee rollaattorilla ajellessa. Lapaset ovat kaksinkertaiset, alla on vaaleat Schachenmayr nomotta reumalankaa peukalokiilaisella trad mallilla. Päälilapaset on seiskaveikasta. Kuvio on Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia nro 18. Jalasjärveläiset. Tosin kansanomaiseen tyyliin ei nyt ihan tarkalleen mallin mukaan. Koska ongelmana olivat ranteet, yritin tehdä rannekkeista erityisen pitkät.