Tällä kertaa ompelun vauhtiin pääsemistä haittasi lisäksi poikani aikaansaannokset. Kun koulussa oli ommeltu koneella, hän halusi kokeilla sitä myös kotona. Ja aikaansaavana oli tehnytkin lupaa kysymättä. Tuloksena katkennut neula. Onneksi ei sormeen. Nyt aloittaessani huomasin, että joka ikistä vipua oli pitänyt vääntää. Kesti hetken ennen kuin sain taas normaalia suoraa tikkiä.
Ompelukone on äitini vanha perusvekotin, mutta selvästi monimutkaisempi kuin ne museovempeleet, joilla kouluaikana ompelua opettelin. mm puolaus tapahtuu ihan eri tavalla. Aina olen saanut lankaa puolaan, mutta kun ompelen niin harvoin, täytyy sama perusasia opetella joka kerran uudelleen.
Jospa tällä saisi vauhtia myös takin kanssa suunnitellun huivin tekemiseen.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti