Joulun jälkeistä elämää

Joulu on vietetty sekä joulun jälkeinen flunssa selätetty. On aika katkaista blogihiljaisuus.

Osallistuin Ravelryn jouluvaihtoon. Minä lähetin pakettini Tessalle. Paketissa oli ohutta Pirkka-lankaa sekä paleleville käsille kaksinkertaiset lapaset. Lankana Top Wool ja sisällä Opalin sukkalankaa. Mallikuvion löysin äitini neulomista sukista.


Minä sain pakettini Hannalta. Sain häneltä kaksi levyä suklaata, kaksi vyyhteä Utunan huivilankaa sekä Cleiten ohjeen. Paketti oli varsin mieluisa.


Kirjeessään Hanna sanoi, ettei osannut valita langan väreistä, niin laittoi molemmat. Valinta olisi minullekin ollut vaikeaa, mutta jos olisi pakko valita, niin punainen olisi ehkä enemmän minua. Kauniita värejä molemmat. Suuret kiitokset. Utunan langat ovat minulle uusia. Sormet jo syyhyävät, mutta yritän ensin tehdä muutaman keskeneräisen alta pois.

Söderat

Työlistani on pitkä ja etenee hitaasti. Heti kun näin Vilman söderasukat päätin, että haluan samanlaiset. Eihän siitä ole kuin kolme vuotta ja nyt jo sain ne valmiiksi. Aloitin nämä kesäkuussa, kun tarvitsin kesälomamatkalle lentokoneneulomista. Ostin jopa puupuikot, jottei homma kaadu turvamääräyksiin. Näitä on nyt tehty mm. lennoilla Barcelonaan ja Bergeniin.


Lanka Regia silk, puikot 2,5 eebenpuiset sukkapuikot. Menekki 126 g.

Nämä sukat myös vahvistavat ajatustani, että jossain vaiheessa pitää opetella kahden sukan yhtäaikaista tekemistä taikalenkillä. Syynä on se, että vaikka minulla ei juurikaan ole toisen sukan syndroomaa, eikä naimaraitakaan haittaa pahasti ja tulen ihan hyvin toimeen sukkapuikkojen kanssa, niin minun on mahdotonta saada peräkkäin tehtynä kahta saman kokoista sukkaa aikaiseksi. Käsialani tahtoo muuttua monenkin syyn takia vaikkei tekoaika venyisikään hirveän pitkäksi. Näissäkin on tasan yhtä monta silmukkaa ja yhtä monta kerrosta, mutta silti toisen sukan varsi on löysähkö ja toinen ei meinaa mahtua pohkeen ympärille. Pituuseroakin taitaa olla muutama sentti. Kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen uusiin sukkiini.

Amiraalia isälle

Tässä on yksi ikuisuusprojekti. Sain jouluna 2006 mieheltäni lahjaksi kirjan 'Käsityön pikkujättiläinen'. Ajattelin, että avioliittomme on jo kestänyt yhtä ja toista, joten eiköhän se yhden villapaitakirouksenkin kestä. Kirjassa oli malli Amiraali, jonka päätin tehdä. Mallin lankaa ei enää valmisteta. Sen sijaan valitsin Gjestalin Maijaa. Konepestävää eikä niin kovin paksua. Koska lanka oli ihan erilaista kuin mallissa, ohjeessa ei ollut senttimetrejä ja kuvakin oli vain takaa alkuperäistä Amiraalia on lähinnä palmikkokuvio ja joustinneulehihat. Aikas puuduttava työ. Paita ei valmistunut jouluksi 2007. Syksyllä 2008 jo kerran kokosin paidan kasaan. Toteamus, että on aivan liian lyhyt, painukoon jonnekin häpeämään. Jossain vaiheessa jaksoin purkaa saumat auki ja tein vartalokappaleisiin reilusti pituutta lisää. En tiedä tuleeko tuo koskaan paitaa oikeasti käyttämään, mutta onpahan ainakin poissa keskeneräisten kopastani. Yksi lisäys paitaan pitää vielä tehdä. Jostain pitäisi saada 'tehtaanmerkki', jotta käyttäjälle selviäisi kumpi on etu- ja kumpi selkäpuoli.
Speksit: Gjestal Maija 816 g, puikot 3 mm Addipyöröt.

Saanatakki

Malli Drops
Lanka Novita Saana,
Kulutus 9 kerää
Puikot, 5 mm Addit

Lokakuussa valmistui myös tämä viime tammikuussa aloitettu takki. Tämä on sulovilenismiä. Tammikuussa oli Cittarissa Saanat tarjouksessa. Vihreää hain, mutta ne oli jo loppu. Pitihän sitä paidallinen sinistä ostaa, kun kerran halvalla sai, vaikkei mitään kokemusta ko langasta ollutkaan. Tammikuun lopussa oli työmatka bussilla Kuopioon, johon tarvitsin ajankulua. Muut keskeneräiset olivat joko liian monimutkaista pitsiä, liian tummaa lankaa, tai muuten vaan vaiheessa, jossa olisi tarvittu ajattelutyötä. Hihat tulivatkin reissussa lähestehtyä. Muuten takki valmistui jo keväällä, mutta päättely ja napit puuttuivat. Nyt ovat ilmat jo sen verran viilenneet, että tätäkin voi käyttää. Lanka ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, vähän oli halkeilevaa, muttei pahasti. Malli oli mukava ja nopeatekoinen, muttei tylsä. Kuten tavallista nuo istutetut hihat tuottivat vaikeuksia, kun minulle ei juuri ole harteita suotu. Mallissa oli lisäksi ylimääräisiä nappeja, mutta niitä en ainakaan vielä laittanut. Nappeihin en ole aivan tyytyväinen, mutta saavat nyt olla. Takkikaan ei herätä suuria tunteita, ei mikään suuri luomus, mutta aivan käyttökelpoinen vaate. Joten varmaan pitää olla ihan tyytyväinen.

Fat Albert

Osallistuin Ravelryn 'Round Robin' swappiin. Ideana siinä on, että laatikko kiertää osallistujalta toiselle. Kukin saa ottaa laatikosta haluamansa tavarat ja laittaa vastaavan määrän tavaroita tilalle.

Langoista valitsin itselleni varsin pehmoiselta tuntuvaa perulaista Misti Alpaca -lankaa. Olen vielä vähän kahden vaiheilla otanko molemmat laatikossa olleet vyyhdit vai tyydynkö yhteen. Olen kyllä vähän kallistumassa molempien vyyhtien puoleen, koska 100 g riittää jo paremmin esim. isoon huiviin. Lisäksi poikani valitsi karkkia, kynän, jossa USA:n presidenttien kuvat ja jääkaappimagneetin. Arvatkaapa mikä noista on uusi?

Kullakin on viikko aikaa laittaa laatikko seuraavalle. Ajattelin korvata ottamani tavarat oikein suomalaisilla vastikkeilla. Salmiakkia en arvaa laittaa, mutta makeinen saattaa olla Fazerin sinistä.

Varokaa laskeutuvia ufoja

Gjestal Sildre 58 g
Puikot 2,5 mm sukkapuikot ( 6 kpl)

Ideaa haettu Top Down Hat ja vähän muualtakin.

Viime talvena isäntä hukkasi paremman piponsa. Sain luvan yrittää tehdä itse uuden. Pipo lähes valmistui jo keväällä, mutta se oli liian korkea ja liian löysä päättely sai reunan lirpattamaan. Sitten tuli kesä ja tämä unohtui. Nyt talvirenkaiden vaihto sai havahtumaan pipoaikaan ja rykäisin tekeleen valmiiksi. En ole ihan tyytyväinen pipoon ja saa nähdä käyttääkö tuo sitä oikeasti koskaan, mutta ei hän tainnut kehdata sanoa, ettei kelpaa.

Sunnuntai-illan harrastuksia

Lopettelimme eilisiltana oheisella tavalla poikien syyslomaa. Pienempi oli sen verran nuhassa, että rajummat leikit ja ulkourheilu oli kielletty ja tietsikkapelien lisäksi muutakin ohjelmaa piti saada. Jostain syystä lautapeli ei tee lapsia ollenkaan niin levottomaksi kuin tietokonepeli tai muu töllön tuijotus.
Neulomiset jäivät vähän vähemmälle, kun minun näpeissäni ei pysy yhtä aikaa pelikortit ja puikot. Siitä huolimatta jotain valmistui. Siitä lisää kun saadaan yhtä aikaa päivänvalo, isäntä ja kamera paikalle.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.