Päivän hyvä uutinen näkyy vieressä. Ehkä vuosi sitten valitin äidilleni, kuinka päättely on ikävää, kun ei ole tarpeeksi suurisilmäistä neulaa. Hänen varastoistaan löytyikin sopiva. Oikein hyvä vanhanajan parsinneula. Ties vaikka olisi jo mummoni perua. Suuri silmä, riittävän lyhyt, että pienenkin langanpätkän saa pääteltyä ja tylppä kärki. Joku aika sitten otin neulan mukaani, kun arvelin sitä jossain tarvitsevani. Laitoin lompakkooni, ajatellen että siellä se on turvassa. Toisin kävi. Pari päivää sitten, kun päättelin Lady Ferbruarya en enää hyvää neulaani löytänytkään. Mutta äsken juuri neulani lojui töissä työpäydän jalan juuressa. ( onneksi töissä lattioiden siivous tehdään suhteellisen kevyesti) Joten seuraava valmis neule on helppo päätellä!
Ferbuary siis uhkaa valmistua. Nappien ompelu vain on kesken. Mutta ehkä siitä kuvia seuraavaksi.
3 kommenttia:
Onneksi joskus käy noinkin hyvin, yleensä kun tuollaiset pienet tärkeät asiat tuppaavat häviämään kokonaan :-)
Heh, just eilen illalla tiputin omani jonnekin, kaipa se vieri sohvan alle.
Mullakin on yksi just tuollainen samanlainen neula ja auta armias, kun se joskus osaa mennä piiloon. Onneks olen tähän mennessä aina sen löytänyt.
Lähetä kommentti