Hyvää juhannusta!

Tässä kevään aikaansaannos.

Eli päätin purkaa edellisessä kirjauksessa näyttämäni Februaryn. Ajattelin, että itseäni väärässä kohdassa olevat raglanraidat harmittaisivat aina kun takkia käytän, vaikkei sitä kukaan muu huomaisikaan.

Joten ei nyt tarvitse miettiä mitä juhannusreissulle ottaa autoneulomukseksi. Alun ainaoikea onnistuu hyvin. Ainoa hankaluus on aluksi iso kerä. Minulla on tapana kerän vaihtuessa (tai solmuun törmätessä) jatkaa lanka pujottelemalla langan pää itsensä sisään. Tai miten sen sanoisi. Muistaakseni joku käytti siitä nimitystä venäläinen päättely. Minusta se on kätevää, kun ei ole työn valmistuttua niin paljon pääteltävää. Sopii mielestäni hyvin Malibun kaltaiselle liukkaalle punoslangalle. Malibuhan on itsessään kuin ohuella langalla tehtyä I-cordia.

Ei kun uusi yritys.

Kaikesta huolimatta mukavaa juhannusta.

PALJON RUMIA SANOJA

Vieressä Malibusta tekellä ollut February Lady Sweater. Näettekös mikä pielessä? OTTAA PÄÄHÄN. Väsäsin tätä kun yritin saada lakkiaisiksi valmiiksi. Nyt yrityksessä oli juhannus, mutta.... Tässähän olen pitkin matkaa epäillyt suhteita. Luulin, että hiha-aukot ovat liia leveät, mutta ensimmäinen kuitenkin vaikutti hyvältä. Kun siirryin toiseen, syykin selvisi. Toisenen hiha-aukko on yhden kuvion verran ( 7 silmukkaa) isompi. Ja tässä isommassa raglan levennys osuu sinne minne kuuluukin. Nyt pohdinnassa on, näkyykö väärässä paikassa oleva levennys käytössä. Jos ei häiritse, niin riittäisi, että purkaa vartalo-osan ja valmiin hihan ja kaventaa toisenkin hiha-aukon. Mutta muuten pitää purkaa koko roska ja laskea levennysten paikat uudelleen. Takakappale vaikuttaa sopivan leveältä, joten sinne ei ylimääräisiä silmukoita voi siirtää. On muuten pikkasen iso mallitilkku. Onni onnettomuudessa on se, että aloin epäillä langan riittävyytä ja päätin tehdä hihat tässä välillä ja sitten tehdä helmasta niin pitkän kuin lankaa riittää. Taidan siirtää tämän UFO-laatikkoon ja siirtyä hetkeksi jonkun muun Ufon pariin.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua.

Pientä

Tässä viikonlopun käsityöni. Perheemme seepra hukkasi pillinsä. Hankki uuden, mutta naru puuttui. 12 säikeisestä kalalangasta 3 silmukan I-cordia. Olen joskus hankkinut rullan tarkoituksenani tehdä varaston ikkunaan verho. Jäänyt toistaiseksi aikeeksi. Totesin, ettäkalalanka on kohtuullisen ikävää neulottavaa. Menee ikävästi kierteelle. Näinkin pienen työn kanssa piti monta kertaa päästää pyörimään. Mutta naru valmistui. Työhön jäi epätasaisuuksia, mutten jaksanut kovin tarkkaan ruveta silmukoita kiristelemään. Päätin, ettei sillä ole vihellyksen laatuun vaikutusta.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

TEHTY

Tässä viikonlopun käsityösaavutukseni. Sain aikaiseksi vaihtaa vetoketjun kevättakkiini.  Jotta vetoketju kestäisi nyt vähän aikaa, ostin mallin, jossa on lukko myös alhaalla.Tulos ei ole järin siisti, muutama alalangan sysserö ja ryppy jäävät aina ompeluksiini.  Hankaluutta lisäsivät myös nepparit, jotka oli laitettu varsin lähelle vetoketjua. Onneksi vanha ketju kuitenkin lähti irti ilman neppareiden hajotusta. 

Tällä kertaa ompelun vauhtiin pääsemistä haittasi lisäksi poikani aikaansaannokset. Kun koulussa oli ommeltu koneella, hän halusi kokeilla sitä myös kotona. Ja aikaansaavana oli tehnytkin lupaa kysymättä. Tuloksena katkennut neula. Onneksi ei sormeen. Nyt aloittaessani huomasin, että joka ikistä vipua oli pitänyt vääntää. Kesti hetken ennen kuin sain taas normaalia suoraa tikkiä. 

Ompelukone on äitini vanha perusvekotin, mutta selvästi monimutkaisempi kuin ne museovempeleet, joilla kouluaikana ompelua opettelin. mm puolaus tapahtuu ihan eri tavalla. Aina olen saanut lankaa puolaan, mutta kun ompelen niin harvoin, täytyy sama perusasia opetella joka kerran uudelleen.  

Jospa tällä saisi vauhtia myös takin kanssa suunnitellun huivin tekemiseen.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

FUFO

Ilmoittauduin minäkin Fufoiluun.  Kuvaan keskeneräiset työni myöhemmin. Osa on varsin vanhoja, osa on suhteellisen tuoreita, mutta suuressa ufoutumisvaarassa. Ideoita on paljon, neuleaikaa vähän. Saa nähdä mitä tällä rintamalla kahdessa kuukaudessa tapahtuu. 

Plääh

Neulomuksissa on vähän plääh olo. Saanasta neulotusta takista puuttuvat vielä napit. Muuten luulisin, että on ihan OK, mutta kun paksu villatakki ei nyt iske.

Ohje siis Garnstudiolta, lankana Novitan Saana. Modauksia jonkin verran, kun lanka oli melkoisesti ohjetta paksumpaa, mutta suurin piirtein ohjeen mukaan. Helmaa pidensin ja yritin leventää, kun meikäläisen vartalonmuodolle, tuollainen ihoa pitkin nuoleva vaate ei ole järin imarteleva. Ja muutenkin paksuun vaatteeseen mielestäni kuuluu suurempi väljyys. Ihan mukava oli tehdä. Menimme tammikuun lopulla bussilla Kuopioon ja matkalle piti saada neulomus. Kaikki kesken eräiset olivat joko pitsiä, tummaa lankaa ( ei onnaa hämärässä), jossain monimutkaisessa vaiheessa tai muuten vaan kyllästyttivät. Ajattelin, että pääosin sileää neuletta sisältävä hiha sopii hyvin. Ja melkein hihat sainkin tuon edestakaisen matkan aikana tehtyä.

Edellisessä kirjauksessa suunniteltu huivi on tekeillä mallilla Ullan Lehmus, malli on ihan kiva, mutta en tiedä kuinka isoon huiviin lanka riitää. Suurin ongelma on kuitenkin se, että uudesta takistani rätsähti vetoketju. (oma vika kun pitää pyllistellä) Nyt pohdin jaksanko ruveta halpaan takkiin vaihtamaan vetoketjua (en ole hyvissä väleissä ompelukoneen kanssa) vai heitänkö koko takin roskiin, jolloin huivinkin tarve poistuu. Silloin pitäisi lähteä etsimään uutta takkia. Shoppailu ei ole suosikkiharrastuksiani, mikäli ei ole langoista kyse. Pihkana, kun pienen metallikappaleen puuttuminen tekee koko vaatteen käyttökelvottomaksi.

Vaiheessa on myös isännän pipo. Voisiko väittää omaksi malliksi, kun ideoita on kerätty useasta ohjeesta? Eniten ehkä ajatusta on otettu Charisa Martin Cairnin ohjeesta lifestylehats. Muuten tuli valmiiksi, kokeilin päättelyä jonka pitäisi olla joustava. Joustava siitä tulikin, mutta ihan kuin olisin yhtäkkiä vaihtanut kolme numeroa isompiin puikkoihin. Isäntä ei oikein liehureunasta välittänyt ja vähän turhan syväkin pipo on. Koska piponkin tarve on jo melko vähäinen, korjausyritykset ovat vielä tekemättä.

Kaikesta huolimatta, vapuksi luvataan jo lämpenevää.

Työlista pitenee

Ostaa pläjäytin eilen kevättakin. Vanha olikin jo siinä kunnossa, että kelpaa lähinnä takapihan siivoukseen. Taisi olla viime vuoden malli, kun vieressä oli lähes samanlainen, pikkaisen kivemman värinen ja muutama tyylikkäämpi tikkaus hihassa, mutta 80 € kalliimpi. Totesin, että vaikka oli vähän kivempi, mutta ei sentään 80 € arvoisesti. Nyt kun takin väri on tuollainen rauhallisempi, niin pitäähän takin kanssa tehdä joku pirtsakkaan värinen huivi. Jostain syystä lankavarastoni pitää sisällään lähinnä tummia värejä, mutta ikivanhaa Pirta Babyä on muutama kerä tuollaista kirkkaan vihreää. (Valokuva on salamalla otettu, joten värit eivät ole oikeat.) Nyt pohdin sopiiko takin väriin ja naamani väriin? Olisihan se mukavaa vähän pienentää varastoja, vaikka lankakauppakin houkuttelee. Mallia täytyy myös miettiä. On se niin hankalaa, kun kivoja huivimalleja tulvii jatkuvasti esiin, mutta nyt kun olisi oikeasti tarve, niin ei mitään houkuttelevaa tunnu löytyvän. (milloinhan saisi jotain valmista, kun aina vain uusia ' heti nyt' tarpeita pomppii esille)

Tammikuussa aloitettu villatakki Saanasta on nappeja vailla valmis, mutta kun paksun villatakin käyttökelit menivät, niin saa nähdä kestääkö ensi talveen ennen kuin napit tulee hankittua.

Mukavaa viikonloppua. t. Vape