Lankalakko ja keskeneräiset

Taija puuhaa lankalakkoa. Saattaisi olla syytä liittyä mukaan. Minulla se olisi yhdistetty fufoilu ja ostolakko.

Liityin kesällä Fufoiluun, mutta erinäisistä syistä en saanut ammuttua ensimmäistäkään ufoa alas. En edes tuota sinistä Saanasta tehtyä villatakkia, josta puuttuu ainoastaan napit ja joku langanpää on vielä käsittelemättä.

Lankaa löytyy vaatekaapistani enemmän kuin vaatteita. Kilomäärää en tiedä enkä viitsikään ruveta punnitsemaan. Kaksinumeroinen luku joka tapauksessa. Ainakin kolmeen villatakkiin/paitaan olisi ainekset olemassa.

Kuvissa osa keskeneräisitä töistäni. Ainakin muutama villatakin alku lojuu lisäksi jossain keskeneräisinä.

Jos osallistun omat sääntöni olisivat:

1. En aloita uusia neuleita ennen kuin:

February, harmaa pipo, Lehmushuivi ja sininen villapaita ovat valmiit. Mieluummin näiden jälkeenkin työn alle keskeneräisiä kuin uusia. Mieleni tekisi lisätä Secret of Chrysopolis, mutta jos edelliset ovat valmiit, tarvitsen jonkun työmatkaneulomuksen, eikä Chrysopolis kelpaa siihen.

2. En osta tänä vuonna lankaa ennen kuin edellisen kohdan neuleet ovat valmiit ja lisäksi joku nyt varastoissa makoilevista isommista lankaeristä on päässyt työn alle.

Poikkeuksen saan tehdä jos jo varastoissani olevaa lankaa ilmaantuu lisää, ja näin saadaan lanka riittämään johonkin järkevään työhön.

Saas nähdä kuinka käy? Tämä ei ole vielä päätös, vaan vasta harkinnan alla. J

Mitä sitten?

February on edennyt uudelleen ihan mukavasti. Harrastin eilen julkineulontaa Linnanmäellä. Minusta ei ole juuri laitteisiin menijäksi. Muutamat ovat ihan mukavia, mutten siltikään viitsi niistä rahaa maksaa. Pojat ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät alueella keskenään. Joten mentiin Lintsille, sovittiin aika, jolloin nähdään ja parkkeerasin itseni sopivan aurinkoiselle penkille neulomaan.

Februaryn lisäksi kaivoin pitkästä aika esille keskeneräisen KAL-huivin. Liityin aikanaan Monica Eckertin Sercret of Chrysopolis-huivin ryhmään. Olisiko ollut v. 2007. Huivia on tehty vähän yli puolen välin, mutta jostain syystä jäi silloin kesken. Nyt totesin, että minulla on syyskuussa reissu, jossa ehkä pitäisi olla mukana myös jotain juhlavampaa päällepantavaa. Tosin vain ehkä. Lyhyelle reissulle ei viitsisi paljon ottaa mukaan ja ajattelin, että arkisemmastakin mekosta tulee korean huivin kanssa juhlava, eikä huivi laukussa paljon paina. Ainoa 'pieni' ongelma on, että huivi pitäisi tehdä valmiiksi, ennenkuin sen voi ottaa mukaan. Yllättävän vaikea oli pitkän tauon jälkeen jatkaa, mutta ehkä se siitä.

Matkavalmisteluja

Olemme lähdössä lauantaina reissuun. Aloitin eilen tähdellisimmän matkavalmistelun, eli lentokoneneuleen.

Eli fufoilu sikseen ja uutta kehiin. Päätin että ohuesta langasta tehty sukka sopii reissuun. En sentään uutta lankaa ostanut. Lentokonesäädösten takia vannoutunut metallipuikkojen käyttäjäkin kokeilee puupuikkoja. Puulajina eebenpuu.

Kyseessä on Vilman Södera-sukan alku. Tosin tämä alku meni vielä purkuun, kun kärjestä aloituksen ensimmäinen yritys vähän vinoutui. Toisesta tuli jo vähän paremman näköinen. Lankana Regia Silk.

Hyvää juhannusta!

Tässä kevään aikaansaannos.

Eli päätin purkaa edellisessä kirjauksessa näyttämäni Februaryn. Ajattelin, että itseäni väärässä kohdassa olevat raglanraidat harmittaisivat aina kun takkia käytän, vaikkei sitä kukaan muu huomaisikaan.

Joten ei nyt tarvitse miettiä mitä juhannusreissulle ottaa autoneulomukseksi. Alun ainaoikea onnistuu hyvin. Ainoa hankaluus on aluksi iso kerä. Minulla on tapana kerän vaihtuessa (tai solmuun törmätessä) jatkaa lanka pujottelemalla langan pää itsensä sisään. Tai miten sen sanoisi. Muistaakseni joku käytti siitä nimitystä venäläinen päättely. Minusta se on kätevää, kun ei ole työn valmistuttua niin paljon pääteltävää. Sopii mielestäni hyvin Malibun kaltaiselle liukkaalle punoslangalle. Malibuhan on itsessään kuin ohuella langalla tehtyä I-cordia.

Ei kun uusi yritys.

Kaikesta huolimatta mukavaa juhannusta.

PALJON RUMIA SANOJA

Vieressä Malibusta tekellä ollut February Lady Sweater. Näettekös mikä pielessä? OTTAA PÄÄHÄN. Väsäsin tätä kun yritin saada lakkiaisiksi valmiiksi. Nyt yrityksessä oli juhannus, mutta.... Tässähän olen pitkin matkaa epäillyt suhteita. Luulin, että hiha-aukot ovat liia leveät, mutta ensimmäinen kuitenkin vaikutti hyvältä. Kun siirryin toiseen, syykin selvisi. Toisenen hiha-aukko on yhden kuvion verran ( 7 silmukkaa) isompi. Ja tässä isommassa raglan levennys osuu sinne minne kuuluukin. Nyt pohdinnassa on, näkyykö väärässä paikassa oleva levennys käytössä. Jos ei häiritse, niin riittäisi, että purkaa vartalo-osan ja valmiin hihan ja kaventaa toisenkin hiha-aukon. Mutta muuten pitää purkaa koko roska ja laskea levennysten paikat uudelleen. Takakappale vaikuttaa sopivan leveältä, joten sinne ei ylimääräisiä silmukoita voi siirtää. On muuten pikkasen iso mallitilkku. Onni onnettomuudessa on se, että aloin epäillä langan riittävyytä ja päätin tehdä hihat tässä välillä ja sitten tehdä helmasta niin pitkän kuin lankaa riittää. Taidan siirtää tämän UFO-laatikkoon ja siirtyä hetkeksi jonkun muun Ufon pariin.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua.

Pientä

Tässä viikonlopun käsityöni. Perheemme seepra hukkasi pillinsä. Hankki uuden, mutta naru puuttui. 12 säikeisestä kalalangasta 3 silmukan I-cordia. Olen joskus hankkinut rullan tarkoituksenani tehdä varaston ikkunaan verho. Jäänyt toistaiseksi aikeeksi. Totesin, ettäkalalanka on kohtuullisen ikävää neulottavaa. Menee ikävästi kierteelle. Näinkin pienen työn kanssa piti monta kertaa päästää pyörimään. Mutta naru valmistui. Työhön jäi epätasaisuuksia, mutten jaksanut kovin tarkkaan ruveta silmukoita kiristelemään. Päätin, ettei sillä ole vihellyksen laatuun vaikutusta.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

TEHTY

Tässä viikonlopun käsityösaavutukseni. Sain aikaiseksi vaihtaa vetoketjun kevättakkiini.  Jotta vetoketju kestäisi nyt vähän aikaa, ostin mallin, jossa on lukko myös alhaalla.Tulos ei ole järin siisti, muutama alalangan sysserö ja ryppy jäävät aina ompeluksiini.  Hankaluutta lisäsivät myös nepparit, jotka oli laitettu varsin lähelle vetoketjua. Onneksi vanha ketju kuitenkin lähti irti ilman neppareiden hajotusta. 

Tällä kertaa ompelun vauhtiin pääsemistä haittasi lisäksi poikani aikaansaannokset. Kun koulussa oli ommeltu koneella, hän halusi kokeilla sitä myös kotona. Ja aikaansaavana oli tehnytkin lupaa kysymättä. Tuloksena katkennut neula. Onneksi ei sormeen. Nyt aloittaessani huomasin, että joka ikistä vipua oli pitänyt vääntää. Kesti hetken ennen kuin sain taas normaalia suoraa tikkiä. 

Ompelukone on äitini vanha perusvekotin, mutta selvästi monimutkaisempi kuin ne museovempeleet, joilla kouluaikana ompelua opettelin. mm puolaus tapahtuu ihan eri tavalla. Aina olen saanut lankaa puolaan, mutta kun ompelen niin harvoin, täytyy sama perusasia opetella joka kerran uudelleen.  

Jospa tällä saisi vauhtia myös takin kanssa suunnitellun huivin tekemiseen.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.