Kehruuta

Minulla on uusi harrastus. Neulomiseen liittyy sekin.
Ostin jokin aika sitten Rinalta värttinän.

.
Olen hiukkasen harjoitellut. Helppoa ei ole, mutta ei kai noin 75 gramman kokemuksella muuta voi odottaakaan.
Tällaista olen saanut aikaan:

Hidasta hommaa, mutta kivaa.

Tervehdys

Kevät kulunut kohisten. Jotain on tullut tehtyäkin. Tammikuun lopussa neuloontuin viimeinen silmukka v. 2007 aloitettuun Monica Eckertin Secret of Chrysopolis (ravlink) -huiviin. Pingotus vähän kesti, mutta kuten näkyy, kuvatkin kerkesin ottaa lumien aikaan. Huivin koko noin 2 m x 60 cm.
Tämä on taas hyvä esimerkki, miksi neuleet kananttaisi tehdä saman tien alusta loppuun asti. Huivin malli on symmetrinen, mutta kun tekoaikaa on noinkin pitkään, niin mallin keskiosa ei ole lainkaan huivin puolivälissä. No toivottavasti sitä kukaan ei tule mittaamaan. Lankana Wetterhoffin Silvia ja puikkoina ikivanhat 2,5 suorat puikot. Ihan tosi. Tällaisessa neuleessa minusta suorat puikot ovat ihan käyttökelpoiset. 2,5 kokoiset puikot ovat vielä ihan kevyet, samoin noin ohuesta langasta tehty neule, etteivät hartiat väsyneet. Suoralla puikolla on tekele hyvä levittää työn aikana, jos jotain rupeaa ihmettelemään. Lisäksi jos silmukat meinaavat pudota kesken kaiken, voi puikon toisen pään tökätä vaikka jalkaa vasten ja silmukat on helppo vetää keskemmälle puikkoa.
Nyt pitäisi vaan keksiä juhlia, missä moista huivia voi käyttää.

Vaihtoja

Osallistuin Ravelryssä kirjanmerkkivaihtoon. Idea oli mielestäni kiva. Kirjanmerkki on pieni työ, johon voi käyttää langanloppuja, eikä siihen mene tuhottomasti aikaa. Postituskulutkin ovat kohtuullisia, kun menevät tavallisina kirjeinä.


Tein miniatyyrisen Lankakomeron lehtihuivin Heatherille Wetterhoffin Silviasta. Muutin vain kolmen silmukan kavennukset niin, että mielestäni lehtiruoti tulee selvemmin näkyviin. Tärkkäys ei oikein onnistunut, joten kuvio ei ainakaan kuvassa näy oikein hyvin.



Omani, kaunis punainen merkki tuli Pennsylvaniasta Robinilta. (ravlink)

Pakkopullaa

Mitään neuleita ei ole esitellä. Yksi huivi odottelee pingoituskeijua. Sen sijaan piti kaivaa ompelukone esille. Mehän emme ompelukoneen kanssa ole mitenkään ystäviä. Emme pääse yhteisymmärrykseen esimerkiksi langan kireydestä. Vaikka heiluttelen säätövipua mihin asentoon, niin koskaan tikki ei ole siistiä. Tänään kuitenkin piti yhteistyötä virittää. Jostain syystä juniorin kaikista hiekkapelihousuita on vasen polvi puhki. Noin vuosi sitten ostin kahdet, ajatellen, että vähäksi aikaa riittäisi. Nyt päätin, että silvon yhdet ja paikkaan muutamat. No se oli liikaa vaadittu, mutta yhdet housut sain paikatuksi. Kyllä siinä on vekki, ei tosin niin paha kuin kuvassa ja kyllä, tikki on mitä sattuu. Mutta eiköhän näillä huomisesta harjoitusmatsista selvitä.

Startitis

Olen yrittänyt saada keskeneräisiä neuleita käsistäni pois. Mutta nyt alkaa startitis pahasti vaivata. Monet saamani huiviohjeet sekä langat houkuttelevat kovasti. Millähän saisi päähän taottua, että kannattaisi rutistaa ne viimeisetkin kerrokset, jotta työn saisi oikeasti valmiiksi? Uusien töiden aloittamista minulla rajoittaa puikkovarastoni suppeus. Minulla ei voi olla montaa samankaltaista työtä yhtä aikaa tekeillä. Mutta mallitilkkuja voi tehdä sukkapuikoilla, vaikka isompaan työhön tarvittavat puikot olisivatkin käytössä. Se hyvä puoli näissä nyt lentelevissä ideoissa on, että niihin ainekset löytyvät ihan omasta varastosta.

Lisäksi sain ihan oikean tilauksen ja vielä mieluisalta taholta. Syksyllä isännälle valmistunut pipo on näillä pakkasilla osoittautunut niin tarpeelliseksi, että minulta tilattiin toinen samanmoinen. Ongelma vain on tuossa samanlaisuudessa. Miten saisin, vaikka haluaisin, toisen samanlaisen aikaiseksi, kun pipo on tehty ohjeella: tehdään pieni ympyrä, lisätään silmukoita niin paljon, että mahtuu päähän, kuvioneuletta niin kauan, että pipo on tarpeeksi syvä? Sitäpaitsi jo ajatus saman kertaamisesta tylsyttää. Taitaapi olla, että isäntä jää ilman toista pipoaan, tai sitten hänen täytyy kelpuuttaa toisenlainen pipo.

Loppiaista

Loppiaisen myötä loputkin joulusta on ohi. Samalla teen vielä yhteenvetoa viime vuodesta.
Juuri ennen joulua valmistui viimeinen viime vuodelle kirjattava työ. Monica Eckertin Spizbergen (Ravely-link). Kyseessä oli lokakuussa alkanut KAL, jossa lähes pysyin vihjeiden mukana. Vasta pari viimestä vihjettä jäi jälkeen. Yritin saada huivin valmiiksi ennen joulua, mutta lähes viimeisillä vihjeillä tuli muutama virhe. Luulin, että pari kerrosta pitäisi purkaa, ennen kuin saisin virheet korjattua. Kun kerroksella oli silmukoita ainakin 500,purkaminen ei huokutelle ja huivi jäi sivuun. Välipäivinä istuin alas ja totesin, ettei virhe olekaan niin suuri, ja korjaus kohdistuu vain muutamiin silmukohin. Sain korjauksen tehtyä ilman sen isompia purkuja. Pingotus jäi tämän vuoden puolelle. Vihjeenä oli tehdä ohuesta langasta pieni huivi. Minähän en koskaan ohjeita noudata, vaan kaivoin varastostani muutamia vuosia marinoitunutta Pelson vankilan suomenlampaista tehtyä kolmisäikeistä Walma villalankaa. Tuloksena iso ja lämmin huivi. Juuri sopiva näille keleille. Käytin 80 cm 3,5 mm Addeja. Viimeisillä kerroksilla oli tiukkaa saada silmukat mahtumaan puikolle.

Vielä viime vuodesta: vuoden aikana valmistuivat kolmet sukat, kaksi villatakkia, kaksi villapaitaa, kaksi pipoa, kaksi huivia, lapaset sekä eräitä pienempiä töitä. Valmistuneet työt painoivat yhteensä noin 4,2 kg. Lista on varsin vaatimaton eräiden muiden saavutuksiin verrattuna, mutta meikäläisen hitaalla neulomisvauhdilla tulos on ihan mukava. Erityisen iloinen olen ufovillapaitojen valmistumisesta sekä siitä, ettei yksikään vuonna 2009 aloitettu työ ole jäänyt kesken. Muutama vanhempi ufo vielä odottaa käsittelyään.

Vuodelle 2010 olen asettanut tavoitteeksi tehdä töitä kotona olevista ohjeista. Minulla on muutamia ohjekirjoja, joista en ole tehnyt vielä ainuttakaan työtä. Jos pysyn tavoitteessani vuoden lopussa pitäisi minulla olla ainakin jotkut sukat ja joku huivi tehtynä. Mielellään myös joku villatakki varastoista löytyvistä langoista. Mitään hirmuisia tavoitteita en halua asettaa, koska haluan neulomisen pysyvän hauskana.

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtui. Kiitokset kaikille viime vuonna blogissani vierailleille. Erityisesti kommentit ovat mieluisia ja luen ne tarkkaan, vaikken muista aina niihin erikseen vastata.
Vuoden viimeisen työni sain puikoilta juuri ennen vuodenvaihdetta. Kyseessä on huivi, joka on nyt pingottumassa. Siitä kuvia myöhemmin.

Kuvassa on vielä muutama tekemäni joulutervehdys. Pienensin vähän puuvillalankojen varastoa. Sydämiä annoin ystäville joulukorttien sijaan. Kuvassa muutama viimeksi jäljelle jäänyt. Ne on tehty Dropsin joulukalenterin ohjeella. Lisäksi tein kirjanmerkkejä. Punainen ja vihreä ovat Yarn overin ohjeilla tehtyjä. Reunimmaisten mallit ovat Lesley Stantonin mallineulekirjasta muutamalla reunasilmukalla höystettyinä. Olivat mukavia pikkutöitä.