Sunnuntai-illan harrastuksia

Lopettelimme eilisiltana oheisella tavalla poikien syyslomaa. Pienempi oli sen verran nuhassa, että rajummat leikit ja ulkourheilu oli kielletty ja tietsikkapelien lisäksi muutakin ohjelmaa piti saada. Jostain syystä lautapeli ei tee lapsia ollenkaan niin levottomaksi kuin tietokonepeli tai muu töllön tuijotus.
Neulomiset jäivät vähän vähemmälle, kun minun näpeissäni ei pysy yhtä aikaa pelikortit ja puikot. Siitä huolimatta jotain valmistui. Siitä lisää kun saadaan yhtä aikaa päivänvalo, isäntä ja kamera paikalle.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

Työ se on tämäkin

Kannattaa valita pieniä töitä, jos haluaa saada pian valmista. Isännän autonavaimesta hajosi avaimenperä. Kaapista esiin joku vanha akryylihirvitys, kolmen silmukan I-cordia, loppuun muutama kerros normaalia ja lopuksi ompelu rinkulan ympäri. A vot yksi valmis työ saldoon, ei järin kaunis, mutta täyttää tehtävänsä.

Mukavaa viikonloppua.

Korkojalmarit

Tein toiset sukat sukkasatoon. Katiijan mainiolla Jalmarien ohjeella. Kun Aapeleista tuli liian pienet, tein seuraavat taatusti riittävän isot. Eli ohje on Nallelle, minä tein 7veikasta. Nyt mahtuu. Pituuttakin on kuten kuvasta näkyy riittävästi. Sukat ovat jalassani, mutta tarkoitettu isokenkäisemmälle.

Ihan en kyennyt ohjetta noudattamaan. Mallissa oli tiimalasikantapää. Häpeän tunnustaa, vaikka muutaman tiimalasin olen tehnyt, en osaa tehdä ilman ohjetta muuta kuin perinteistä lappukantapäätä. Kun olin päässyt kantapäähän taisin olla junassa tai muualla, mistä en äkkiä ohjetta käsiini saanut, jotin tuli sitten tällainen. Jatkoin joustinneuletta lappuun ja siitä yli koko sukan. Kun joustin vetää leveyssuuntaan kasaan, vaan ei pituussuuntaan, sukka ilman jalkaa näyttää hassulta. Ikään kuin sillä olisi korko.
Kun jalan laittaa sisään, sukka on ihan normaalin tuntuinen. Ajattelin, että näin sukan leveys ei ole niin tarkkaa, kun en saajan jalkaa pääse mittailemaan.
Kiitos Katiija, mukavasta ohjeesta. Teen näitä varmaan lisääkin, mutta ehkä kuitenkin ohuemmasta langasta.

Kiitos kommenteista. Hyvä tietää, että Aapelit ovat olleet muillakin kapeat. Kuvio oli mielestäni kiva. Täytyy miettiä miten siitä saisi vähän leveän ja joustavamman.

Sukkasatoa

Ensimmäinen paali heinälatoon. Mallina Ullan Aapelit. Käsialani taitaa olla melko piukkaa, kun malli on tehty 42 numeroiseen jalkaan, mutta minä en saanut edes kantapäätäni mahtumaan varresta sisään. Jalkani on noin 39-40 ja vielä suht kapeaa sorttia. (Mikä mallitilkku, mikä ohjetiheys?)
Kun huomasin varren kapeuden tein teräosastakin lyhyemmän, jotta sopisi jollekin keskenkasvuiselle. Minun perheestäni ei tämän kokoisille sukille löydy käyttäjää, mutta eiköhän sellainen jostain löydy.
Minulla ei ole sukkaplokkereita ja kun en omaa jalkaani saanut sukkiin survottua, sukat ovat kuvassa viimeistelemättömän oloisia. Kuitenkin halusin raportoida sukat vielä syyskuun puolella. Lankana 7-veljestä, puikot 3,5 sukkapuikot. Painoa sukilla on 89 g. Malli oli mukava. Muovasin mallia sen verran, että käänsin palmikot sukissa eri suuntiin. Lisäksi lisäsin sukan suuhun vähän resoria. Huomasin taas, että palmikkoa neulon mieluummin edestakaisena neuleena. Silloin kerrosten laskeminen on ainakin tällaisissa neljän kerroksen palmikoiss helpompaa.

Väliaikatietoja

Kirjoittelen jotain elonmerkkejä, vaikkei mitään valmista ole tullutkaan. Tyypilliseen tapaani, jos herää pienikin epäilys, ettei tulos ole aivan täydellinen jarruttelen työn loppuvaiheessa. Söderasukkaa uhkaa toisen sukan syndrooma, isännän paita on toista kertaa kokooon kasausta vailla. Villatakistani puuttuvat edelleen napit, vaikka olen ne jo ostanut. Eli pienellä rykäisyllä valmiita olisi vaikka kuinka paljon ja sitten olisi lupa aloittaa uutta. Kaikista lupauksista ja keskeneräisyyksistä huolimatta aloitin sukkasatoon lähes perussukat. Niistä myöhemmin.

Nyt kuvaa vielä pitempiaikaisesta projektista. Kuopus ilmoitti jo joku vuosi sitten haluavansa neuloa. Silloin laitettiin patalappu alulle. Hitaasti etenee, pojalla on kärsivällisyyttä tehdä ehkä yksi kerros kerrallaan. Työ aloitettiin kahdella sukkapuikolla, mutta tarvitsin ne jokin aika sitten Februaryn hihoihin. Nyt otettiin käyttöön Addit. Kuulemma ovat vähän liian liukkaat, mutta pyöröpuikon etu: ei pääse silmukat putoamaan takakautta tuli havaittua.

Mukavaa alkanutta viikkoa.

Kitkuttelua

Matkasukkaa Vilman Söderoita on kitkuteltu. Kesäkuussa ostamani eebenpuinen puikkokin on kokenut kovia. Siis ensimmäinen sukka on vielä kesken ja käyryyden aste näkyy (jos näkyy) kuvasta. Onko minulla jotenkin kovakourainen neulomistekniikka? Sinänsä käyryyshän ei neulomista haittaa, mutta mahtaisivatko esim. bambupuikot kestää käsittelyäni edes yhden sukkaparin verran? Nämä sukat on siis aloitettu jo kesäkuussa, joten eivät ole menossa sukkasatoon.

Startiitis painaa päälle kovasti, etenkin monet sukat houkuttavat korkkaamaan sukkasadon. Mutta koetan jatkaa omaehtoista fufoiluani ja jo kerran kolahduksen saanutta lankalakkoani, ja saada jotain valmiiksi asti ennen uusien silmukoiden luomista.

Da Steht ein Lindenbaum

Minulle joskus sanottiin, että joka toisessa saksalaisessa laulussa kerrotaan kylästä, jossa on mylly, myllyllä renki ja renki tapaa tyttönsä lehmuksen alla.

Lehmus Ullasta. Väri on oikeasti lehmuksen vihreä. Lankana vanha Pirta Baby. Mukavan pehmeää merinoa. Huivin paino 140 g.

Se hyvä puoli useassa keskeneräisessä työssä on, että vaikkei pitkiin aikoihin näytä mitään tapahtuvan, saattaa lyhessä ajassa putkahdella sitten valmiitakin.

Vaikka sukkasato alkoikin, niin ihan heti ei täällä sukkia valmistu.