Startitis

Olen yrittänyt saada keskeneräisiä neuleita käsistäni pois. Mutta nyt alkaa startitis pahasti vaivata. Monet saamani huiviohjeet sekä langat houkuttelevat kovasti. Millähän saisi päähän taottua, että kannattaisi rutistaa ne viimeisetkin kerrokset, jotta työn saisi oikeasti valmiiksi? Uusien töiden aloittamista minulla rajoittaa puikkovarastoni suppeus. Minulla ei voi olla montaa samankaltaista työtä yhtä aikaa tekeillä. Mutta mallitilkkuja voi tehdä sukkapuikoilla, vaikka isompaan työhön tarvittavat puikot olisivatkin käytössä. Se hyvä puoli näissä nyt lentelevissä ideoissa on, että niihin ainekset löytyvät ihan omasta varastosta.

Lisäksi sain ihan oikean tilauksen ja vielä mieluisalta taholta. Syksyllä isännälle valmistunut pipo on näillä pakkasilla osoittautunut niin tarpeelliseksi, että minulta tilattiin toinen samanmoinen. Ongelma vain on tuossa samanlaisuudessa. Miten saisin, vaikka haluaisin, toisen samanlaisen aikaiseksi, kun pipo on tehty ohjeella: tehdään pieni ympyrä, lisätään silmukoita niin paljon, että mahtuu päähän, kuvioneuletta niin kauan, että pipo on tarpeeksi syvä? Sitäpaitsi jo ajatus saman kertaamisesta tylsyttää. Taitaapi olla, että isäntä jää ilman toista pipoaan, tai sitten hänen täytyy kelpuuttaa toisenlainen pipo.

Loppiaista

Loppiaisen myötä loputkin joulusta on ohi. Samalla teen vielä yhteenvetoa viime vuodesta.
Juuri ennen joulua valmistui viimeinen viime vuodelle kirjattava työ. Monica Eckertin Spizbergen (Ravely-link). Kyseessä oli lokakuussa alkanut KAL, jossa lähes pysyin vihjeiden mukana. Vasta pari viimestä vihjettä jäi jälkeen. Yritin saada huivin valmiiksi ennen joulua, mutta lähes viimeisillä vihjeillä tuli muutama virhe. Luulin, että pari kerrosta pitäisi purkaa, ennen kuin saisin virheet korjattua. Kun kerroksella oli silmukoita ainakin 500,purkaminen ei huokutelle ja huivi jäi sivuun. Välipäivinä istuin alas ja totesin, ettei virhe olekaan niin suuri, ja korjaus kohdistuu vain muutamiin silmukohin. Sain korjauksen tehtyä ilman sen isompia purkuja. Pingotus jäi tämän vuoden puolelle. Vihjeenä oli tehdä ohuesta langasta pieni huivi. Minähän en koskaan ohjeita noudata, vaan kaivoin varastostani muutamia vuosia marinoitunutta Pelson vankilan suomenlampaista tehtyä kolmisäikeistä Walma villalankaa. Tuloksena iso ja lämmin huivi. Juuri sopiva näille keleille. Käytin 80 cm 3,5 mm Addeja. Viimeisillä kerroksilla oli tiukkaa saada silmukat mahtumaan puikolle.

Vielä viime vuodesta: vuoden aikana valmistuivat kolmet sukat, kaksi villatakkia, kaksi villapaitaa, kaksi pipoa, kaksi huivia, lapaset sekä eräitä pienempiä töitä. Valmistuneet työt painoivat yhteensä noin 4,2 kg. Lista on varsin vaatimaton eräiden muiden saavutuksiin verrattuna, mutta meikäläisen hitaalla neulomisvauhdilla tulos on ihan mukava. Erityisen iloinen olen ufovillapaitojen valmistumisesta sekä siitä, ettei yksikään vuonna 2009 aloitettu työ ole jäänyt kesken. Muutama vanhempi ufo vielä odottaa käsittelyään.

Vuodelle 2010 olen asettanut tavoitteeksi tehdä töitä kotona olevista ohjeista. Minulla on muutamia ohjekirjoja, joista en ole tehnyt vielä ainuttakaan työtä. Jos pysyn tavoitteessani vuoden lopussa pitäisi minulla olla ainakin jotkut sukat ja joku huivi tehtynä. Mielellään myös joku villatakki varastoista löytyvistä langoista. Mitään hirmuisia tavoitteita en halua asettaa, koska haluan neulomisen pysyvän hauskana.

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtui. Kiitokset kaikille viime vuonna blogissani vierailleille. Erityisesti kommentit ovat mieluisia ja luen ne tarkkaan, vaikken muista aina niihin erikseen vastata.
Vuoden viimeisen työni sain puikoilta juuri ennen vuodenvaihdetta. Kyseessä on huivi, joka on nyt pingottumassa. Siitä kuvia myöhemmin.

Kuvassa on vielä muutama tekemäni joulutervehdys. Pienensin vähän puuvillalankojen varastoa. Sydämiä annoin ystäville joulukorttien sijaan. Kuvassa muutama viimeksi jäljelle jäänyt. Ne on tehty Dropsin joulukalenterin ohjeella. Lisäksi tein kirjanmerkkejä. Punainen ja vihreä ovat Yarn overin ohjeilla tehtyjä. Reunimmaisten mallit ovat Lesley Stantonin mallineulekirjasta muutamalla reunasilmukalla höystettyinä. Olivat mukavia pikkutöitä.

Joulun jälkeistä elämää

Joulu on vietetty sekä joulun jälkeinen flunssa selätetty. On aika katkaista blogihiljaisuus.

Osallistuin Ravelryn jouluvaihtoon. Minä lähetin pakettini Tessalle. Paketissa oli ohutta Pirkka-lankaa sekä paleleville käsille kaksinkertaiset lapaset. Lankana Top Wool ja sisällä Opalin sukkalankaa. Mallikuvion löysin äitini neulomista sukista.


Minä sain pakettini Hannalta. Sain häneltä kaksi levyä suklaata, kaksi vyyhteä Utunan huivilankaa sekä Cleiten ohjeen. Paketti oli varsin mieluisa.


Kirjeessään Hanna sanoi, ettei osannut valita langan väreistä, niin laittoi molemmat. Valinta olisi minullekin ollut vaikeaa, mutta jos olisi pakko valita, niin punainen olisi ehkä enemmän minua. Kauniita värejä molemmat. Suuret kiitokset. Utunan langat ovat minulle uusia. Sormet jo syyhyävät, mutta yritän ensin tehdä muutaman keskeneräisen alta pois.

Söderat

Työlistani on pitkä ja etenee hitaasti. Heti kun näin Vilman söderasukat päätin, että haluan samanlaiset. Eihän siitä ole kuin kolme vuotta ja nyt jo sain ne valmiiksi. Aloitin nämä kesäkuussa, kun tarvitsin kesälomamatkalle lentokoneneulomista. Ostin jopa puupuikot, jottei homma kaadu turvamääräyksiin. Näitä on nyt tehty mm. lennoilla Barcelonaan ja Bergeniin.


Lanka Regia silk, puikot 2,5 eebenpuiset sukkapuikot. Menekki 126 g.

Nämä sukat myös vahvistavat ajatustani, että jossain vaiheessa pitää opetella kahden sukan yhtäaikaista tekemistä taikalenkillä. Syynä on se, että vaikka minulla ei juurikaan ole toisen sukan syndroomaa, eikä naimaraitakaan haittaa pahasti ja tulen ihan hyvin toimeen sukkapuikkojen kanssa, niin minun on mahdotonta saada peräkkäin tehtynä kahta saman kokoista sukkaa aikaiseksi. Käsialani tahtoo muuttua monenkin syyn takia vaikkei tekoaika venyisikään hirveän pitkäksi. Näissäkin on tasan yhtä monta silmukkaa ja yhtä monta kerrosta, mutta silti toisen sukan varsi on löysähkö ja toinen ei meinaa mahtua pohkeen ympärille. Pituuseroakin taitaa olla muutama sentti. Kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen uusiin sukkiini.

Amiraalia isälle

Tässä on yksi ikuisuusprojekti. Sain jouluna 2006 mieheltäni lahjaksi kirjan 'Käsityön pikkujättiläinen'. Ajattelin, että avioliittomme on jo kestänyt yhtä ja toista, joten eiköhän se yhden villapaitakirouksenkin kestä. Kirjassa oli malli Amiraali, jonka päätin tehdä. Mallin lankaa ei enää valmisteta. Sen sijaan valitsin Gjestalin Maijaa. Konepestävää eikä niin kovin paksua. Koska lanka oli ihan erilaista kuin mallissa, ohjeessa ei ollut senttimetrejä ja kuvakin oli vain takaa alkuperäistä Amiraalia on lähinnä palmikkokuvio ja joustinneulehihat. Aikas puuduttava työ. Paita ei valmistunut jouluksi 2007. Syksyllä 2008 jo kerran kokosin paidan kasaan. Toteamus, että on aivan liian lyhyt, painukoon jonnekin häpeämään. Jossain vaiheessa jaksoin purkaa saumat auki ja tein vartalokappaleisiin reilusti pituutta lisää. En tiedä tuleeko tuo koskaan paitaa oikeasti käyttämään, mutta onpahan ainakin poissa keskeneräisten kopastani. Yksi lisäys paitaan pitää vielä tehdä. Jostain pitäisi saada 'tehtaanmerkki', jotta käyttäjälle selviäisi kumpi on etu- ja kumpi selkäpuoli.
Speksit: Gjestal Maija 816 g, puikot 3 mm Addipyöröt.

Saanatakki

Malli Drops
Lanka Novita Saana,
Kulutus 9 kerää
Puikot, 5 mm Addit

Lokakuussa valmistui myös tämä viime tammikuussa aloitettu takki. Tämä on sulovilenismiä. Tammikuussa oli Cittarissa Saanat tarjouksessa. Vihreää hain, mutta ne oli jo loppu. Pitihän sitä paidallinen sinistä ostaa, kun kerran halvalla sai, vaikkei mitään kokemusta ko langasta ollutkaan. Tammikuun lopussa oli työmatka bussilla Kuopioon, johon tarvitsin ajankulua. Muut keskeneräiset olivat joko liian monimutkaista pitsiä, liian tummaa lankaa, tai muuten vaan vaiheessa, jossa olisi tarvittu ajattelutyötä. Hihat tulivatkin reissussa lähestehtyä. Muuten takki valmistui jo keväällä, mutta päättely ja napit puuttuivat. Nyt ovat ilmat jo sen verran viilenneet, että tätäkin voi käyttää. Lanka ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen, vähän oli halkeilevaa, muttei pahasti. Malli oli mukava ja nopeatekoinen, muttei tylsä. Kuten tavallista nuo istutetut hihat tuottivat vaikeuksia, kun minulle ei juuri ole harteita suotu. Mallissa oli lisäksi ylimääräisiä nappeja, mutta niitä en ainakaan vielä laittanut. Nappeihin en ole aivan tyytyväinen, mutta saavat nyt olla. Takkikaan ei herätä suuria tunteita, ei mikään suuri luomus, mutta aivan käyttökelpoinen vaate. Joten varmaan pitää olla ihan tyytyväinen.